Merimiäste läksilaul

Kohteesta Wikiaineisto
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Merimiäste läksilaul

Kirjoittanut Hj. Nortamo
Säveltänyt Ernst Borenius.


Ulos mailmaha viä
meijä jäljetön diä
merell laudottem bääll.
Kauas pois pala miäl,
kauas sinn, misä auring ai lämmindäs lua,
misä huajuvap palmu meill varjoas sua.
   Ko siällt tarppeks o ollt, ni mek kotti jällt tlee.
   Hiivuvee, haaluvee, hiivuvee!

2.

Meri käy, must o yä,
purjep paukku ja lyä.
köyde vingu ja soi.
Kapteen huuta: ”Ohoi,
ylös mastoihi reivaman goht joka miäs,
ny o viimäne hetk meijän dullk kukatiäs!”
   Jumal tiätä, jos koska mek kotti jällt tlee.
   Hiivuvee, haaluvee, hiivuvee.

3.

Meri rynnist ja riäh,
nous ja vahtopäis kiäh,
katkas köyde ja puu,
– Ni me vastusta snuu!
Meijä rohkeutt vasta snuu voimas ei aut.
Jos es voitto meills sua, meill o aaloisas haut.
   Brassip piukkan, gyll kerra mek kotti jällt tlee!
   Hiivuvee, haaluvee, hiivuvee.

4.

Nii ett flikk, älä itk,
vaikk se matk o niim bitk,
yli valdmeren gäy,
misä rannoj ei näy.
Jumal hallitte aalo ja taeva ja maa,
jos hän dahto, ei kualem meit saalikses saa.
   Älä itk, rakas flikk, kyll mek kotti jällt tlee.
   Hiivuvee, haaluvee, hiivuvee.

5.

Kyll se muuttu se retk;
aika riamune hetk.
Niingon gomppassi neul
meijä astian geul
käändy pohjossi. Lämmiä maa jäävät taa,
kodoranna me nähd saa ja syndymämaa.
   Ilo sillo o suur, ko mek kotti jällt tlee.
   Hiivuvee, haaluvee, hiivuvee.


Lähde: Merimies merta rakastaa: merimieslauluja ja shantyja. 2. 1983. Toimittanut Anneli Hongelin. Fazer, Helsinki.