Merimiäste läksilaul (1925)
| Merimiäste läksilaul. Kirjoittanut Hj. Nortamo |
| Säveleen sepitti E. B. Säestyksen laati Oskar Merikanto. |
- Ulos mailmaha viä
- Meijä jäljetön diä
- Merell laudottem bääll.
- Kauas pois pala miäl,
- Kauas sinn, misä auring ai lämmindäs lua,
- Misä huajuvap palmu meill varjoas sua.
- Ko siällt tarppeks o olt, ni mek kotti jällt tlee.
- Hiivuvee, haaluvee, hiivuvee.
- Meri käy, must o yä,
- Purjep paukku ja lyä,
- Köyde vingu ja soi.
- Kapteen huuta: »Ohoi,
- Ylös mastoihi reivaman goht joka miäs,
- Ny o viimene hetk meijän dullk kukatiäs!»
- Jumal tiätä, jos koska mek kotti jällt tlee.
- Hiivuvee, haaluvee, hiivuvee.
- Meri rynnist ja riäh,
- Nous ja vahtopäis kiäh,
- Katkas köyde ja puu,
- – Ni me vastusta snuu!
- Meijä rohkeutt vasta snuu voimas ei aut.
- Jos es voitto meills sua, meill o aaloisas haut.
- Brassip piukkan, gyll kerra mek kotti jällt tlee!
- Hiivuvee, haaluvee, hiivuvee.
- Nii ett flikk, älä itk,
- Vaikk se matk o niim bitk,
- Yli valdmeren gäy,
- Misä rannoj ei näy.
- Jumal hallitte aalo ja taeva ja maa,
- Jos hän dahto, ei kualem meit saalikses saa.
- Älä itk, rakas flikk, kyll mek kotti jällt tlee.
- Hiivuvee, haaluvee, hiivuvee.
- Kyll se muuttu se retk;
- Alka riammune hetk.
- Niingon gomppassi neul
- Meijä astian geul
- Käändy pohjossi. Lämmiä maa jäävät taa,
- Kodoranna me nähd saa ja syndymämaa.
- Ilo siilo o suur, ko mek kotti jällt tlee.
- Hiivuvee, haaluvee, hiivuvee.
Lähde: Nortamo, Hj. 1925: Laulajapoika: lauluja ja nuotteja. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo.