Merimiehen morsiammen Laulu
| Merimiehen morsiammen Laulu. (Lähdetetty.) Kirjoittanut Pietari Mansikka |
- Soisin sulhoni tulevan
- Oman kultani osaavan
- Illat pitkät istumahan
- Vieressäni virumahan.
- Ikävät on mulla illat
- Yötpä kahta katkerammat,
- Kuin ei kuulu kultoani
- Tulevaksi tuttuani.
- Kultain läksi läntiselle
- Poikesi pohjan merelle,
- Laivan kanssa kaunihimman
- Meri-aatran ankarimman.
- Sillä aaltoja ajeli
- Lainehia laikutteli
- Tuulella tuhottomalla
- Rajusella, rankasella.
- Meren selvällä selällä
- Läksi hän vetelän päällä
- Maille viehto vierahille
- Vesille verettömille.
- Tok ei kuulu toivomani
- Ainoa mun armahani,
- Vaikk’ on kuukausii kulunna
- Vuosi-kausia valunna,
- Sille kuin mä viime kerran
- Näin mun sulhoni suvella
- Mailta marssivan omilta
- Suomen saaren saapuvilla.
- Liekkö laine lainonunna
- Veden-nielu nielassunna
- Itsellensäpä i’äksi
- Vienyt kuolon kumppaliksi?
- Vainko aaltoset ajana
- Myrsky-tuulet tuuvittana
- Maille vienä vierahille
- Kantanunna kaukasille?
- Jost’ei urkene uroni
- Kuulu kultani omani
- Kohtapa kotia tulne
- Näille maille matkustane.
- Suru muuttuu suuremmaksi
- Murhe paisuu paksummaksi,
- Että itken illat kaikki
- Yötpä yksinäni halki;
- Valittelen vaikeasti
- Päivät päätän haikeasti,
- Kuin ei kuulu kultoani
- Tulevaksi tuttuani.
- Kell’ on kehnompi elellä
- Ikävämpi ihmisellä,
- Kuin on kurja kummanlainen
- Merimiehen morsiammen?
- Sen on, raukka, rakkauuden
- Elämällä että muuten
- Muita suhteen surkeammat
- Monet vaiheet vaikeammat.
Lähde: Sanan-Lennätin 20.6.1857.