Merimiehen morsian (Forsman)

Merimiehen morsian. Kirjoittanut Johan Ludvig Runeberg

Tuuli yltyy riehumaan,

Mastot täyttyy purjeillaan,

Laiva lähtee kaukoteille,

Herra ties kons’ ehtii meille!

Sie ku lähdet! katsehen

Suotko vielä raukallen?

Ah, sun voisin nähdä vielä,

Ellei itku oisi tiellä.

Jospa linnun siivet ois,

Lokkina jos lentää vois,

Seuraisin sua ilomiellä

Tuntemattomalla tiellä!

Minne saisit saapuisin,

Kääntyessäs kääntyisin,

Liehusiivin heilahtaisin,

Lennoss’ silmäykses saisin.

Mutta tyttö parka saa

Jäähyväisiks’ liehuttaa

Itkumärkää huiviansa,

Jäädä rantaan kaihon kanssa.

Entäs vielä seuraisin!

Täytyy mennä takaisin,

Ennenkuin on tullut ilta,

Purjeen vienyt katsojilta;

Täytyy riistää mielestäin

Kaipuu, ainut ystäväin,

Pestä poies kyyneleeni,

Ettei nähtäis itkeneeni.

Lähde: Runeberg, Johan Ludvig 1885: Lyyrillisiä runoelmia 1. Suomentanut Kaarlo Forsman. G. L. Söderström, Porvoo.