Merimiehen morsian (Forsman)
| Merimiehen morsian. Kirjoittanut Johan Ludvig Runeberg |
- Tuuli yltyy riehumaan,
- Mastot täyttyy purjeillaan,
- Laiva lähtee kaukoteille,
- Herra ties kons’ ehtii meille!
- Sie ku lähdet! katsehen
- Suotko vielä raukallen?
- Ah, sun voisin nähdä vielä,
- Ellei itku oisi tiellä.
- Jospa linnun siivet ois,
- Lokkina jos lentää vois,
- Seuraisin sua ilomiellä
- Tuntemattomalla tiellä!
- Minne saisit saapuisin,
- Kääntyessäs kääntyisin,
- Liehusiivin heilahtaisin,
- Lennoss’ silmäykses saisin.
- Mutta tyttö parka saa
- Jäähyväisiks’ liehuttaa
- Itkumärkää huiviansa,
- Jäädä rantaan kaihon kanssa.
- Entäs vielä seuraisin!
- Täytyy mennä takaisin,
- Ennenkuin on tullut ilta,
- Purjeen vienyt katsojilta;
- Täytyy riistää mielestäin
- Kaipuu, ainut ystäväin,
- Pestä poies kyyneleeni,
- Ettei nähtäis itkeneeni.
Lähde: Runeberg, Johan Ludvig 1885: Lyyrillisiä runoelmia 1. Suomentanut Kaarlo Forsman. G. L. Söderström, Porvoo.