Merimiehen morsian (Forsman)

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Merimiehen morsian.

Kirjoittanut Johan Ludvig Runeberg


Tuuli yltyy riehumaan,
Mastot täyttyy purjeillaan,
Laiva lähtee kaukoteille,
Herra ties kons’ ehtii meille!
Sie ku lähdet! katsehen
Suotko vielä raukallen?
Ah, sun voisin nähdä vielä,
Ellei itku oisi tiellä.
Jospa linnun siivet ois,
Lokkina jos lentää vois,
Seuraisin sua ilomiellä
Tuntemattomalla tiellä!
Minne saisit saapuisin,
Kääntyessäs kääntyisin,
Liehusiivin heilahtaisin,
Lennoss’ silmäykses saisin.
Mutta tyttö parka saa
Jäähyväisiks’ liehuttaa
Itkumärkää huiviansa,
Jäädä rantaan kaihon kanssa.
Entäs vielä seuraisin!
Täytyy mennä takaisin,
Ennenkuin on tullut ilta,
Purjeen vienyt katsojilta;
Täytyy riistää mielestäin
Kaipuu, ainut ystäväin,
Pestä poies kyyneleeni,
Ettei nähtäis itkeneeni.


Lähde: Runeberg, Johan Ludvig 1885: Lyyrillisiä runoelmia 1. Suomentanut Kaarlo Forsman. G. L. Söderström, Porvoo.