Mesi-Lintu

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Mesi-Lintu.
(Mukailema Saksan kielestä).
Kirjoittanut anonyymi


Minne riennät mehiläinen?
Kunne kulkusi varainen? –
Tuskin vielä tuntureilla
Aamu-rusko alkehissa.
Vielä kukat, kultaisimmat,
Makailevat makiasti,
Uneksivat utu-silmät,
Utuisissa uutimissa.
Öinen kastet kaikin paikon
Välkyy vielä vilkutellen. –
Varo’ silkki-siipiäsi,
Tulemasta turmiolle. –
Vaan et säästä siipiäsi;
Yhä lennät löyhytellen.
Minne kiiret, Kimalainen,
Kun niin aikasin alotit? –
Jos on mesi mielässäsi,
Lentimiäs’ leväyttele;
Sulle sanon ainoisen
Mesi-paikan, parahimman.
Etk’ oo’ tullut tuntemahan,
Näkemähän Neitoani? –
Sill’ on huulilla hunaja,
Puhas mesi puuttumatta. –
Lennä’ luokse Liisaiseni. –
Sill’ on suuki sulaa mettä. –
Ime’ sieltä, imemällä,
Mesi-lintu, minkä jaksat!


Lähde: Oulun Wiikko-Sanomia 23.2.1833.

Katso myös[muokkaa]