Metsä (Mietelmä)

Metsä
(Mietelmä, 1839)
Kirjoittanut Aleksei Koltsov

Mitähän männyt humisevat?
Mi piilee siinä salaisuus?
Jokohan kylmään luomakuntaan
salainen miete kätkeytyy?

Vain nopeammin! Pääskyn lailla
ristiin rastiin samoilen:
on kaikkialla syvää unta,
humua tuulen, villi kauneus …

Kun joskus luonnon alkuvoima
maan tahtoi metsää kasvamaan,
niin tahtomattaan metsä vaipui
uneen ja samaan tunnelmaan.

Välistä taas yön pimeydestä
käy varjot aikain menneiden
esille metsän syvyydestä
ja panee meidät pelkäämään.

Vaan päivän sarastaissa haamut
häviää; samanlainen sumu
vain mäntyin latvuksissa pysyy,
yö niiss' on aina valoton…

Salassa missä villin metsän
tajuton piillee viehätys,
mi täyttään sielun hurmiolla
ain aatoksia synnyttää?...

Eläiskö henki ikuisuuden
tajuttomasti meissä niin,
rajoilla että kuolon vasta
se suuruutensa tuntee vain?...

Lähde: V. Kiparsky, Lauri Viljanen, Venäjän runotar, s. 59. Otava 1946