Metsämajani

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Metsämajani.

Kirjoittanut Oskar Uotila


Jos minne on mailmassa kulkenut tieni
Ja elämän touhu on kyllyttänyt,
Niin muistoillas olet sa, majani pieni,
Taas paluulle suojahas yllyttänyt.
Ikiunhottumattomat sulosi vienot,
Sinisalosi äärettömyys ja sen hienot
Värivälkkehet, auringonnousut ja -laskut,
Humu honkies, korpirastahan kaskut,
Näkötornisi nautintorikkaat hetket,
Ylämaasi ja reippaat vuoristoretket,
Lepo iltasin, jolloin levolle tuntuu,
Ja kehrääjän ääneen luontokin untuu,
    Ja tähtiyös
    Sekä kuutames myös
Ne mailmalta luoksesi viettävät yhä,
Ja silloin mun täyttävi toivomus pyhä,
Ett’ eloni tähti kun tuikahtaa
Sinisalojes syliin se sammua saa.


Lähde: Uotila, Oskar 1911: Oskar Uotila’n kootut runoteokset: lauluja ja tarinoita. Julkaissut Pertti Uotila. Suomalainen kustannus-o.y. Kansa, Helsinki.