Metsämiehen laulu

Wikiaineistosta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Metsämiehen laulu

Kirjoittanut Eero Eerola


Metsä hei, metsä hei, metsä elämämme ehto on suuri,
metsä hei, metsä hei, metsä meidän on onnemme juuri,
kun kuiskivat hongat harmajat,
kun kuusen on latvassa kukkapäät,
on koivulla valkeella vihreät häät,
käy lehdossa karkelot armahat.
         Metsä hei, metsä hei,
         joka vaara se kaikuen vastaa hei,
         Minun lempeni metsä vei.
Metsä hei, metsä hei, salo sankka kun aukeepi eessä,
metsä hei, metsä hei, oli taivas pilvessä, seessä,
niin metsähän käyn kuin temppelihin,
minun sieluni suuren rauhan saa,
on unteni uskon se kultamaa,
on metsolan siunaus kaunehin.
         Metsä hei, metsä hei,
         joka vaara se kaikuen vastaa hei.
         minun lempeni metsä vei.
Metsä hei, metsä hei, ojat suuret suohon on luotu,
metsä hei, metsä hei, on päivä jo korpehen tuotu,
on kirves jo käynyt viidassain,
puut salskeat nousevat aurinkoon,
minä metsien riemukas valtias oon,
minä vaalin ja suojaan aarrettain.
         Metsä hei, metsä hei,
         joka vaara se kaikuen vastaa hei.
         minun lempeni metsä vei.
Metsä hei, metsä hei, metsä elämämme ehto on suuri,
metsä hei, metsä hei, metsä meidän on voima ja juuri,
on metsässä meidän rikkaus.
Kun laulavat laulua laakson puut,
suvi onnekas on sekä talven kuut,
käy pirteissä laulu ja siunaus.
         Metsä hei, metsä hei,
         joka vaara se kaikuen vastaa hei,
         minun lempeni metsä vei.


Lähde: Eerola, Eero 1936: Maan virsiä: runoja. K. J. Gummerus Osakeyhtiö, Jyväskylä.