Metsän iltarauha

Wikiaineistosta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Metsän iltarauha.

Kirjoittanut Immi Hellén


Ei liiku korsi, lehväkään,
ei huoju salon puu.
Jo siiven alle painoi pään
pien’ lintu sävelsuu.
Ja kielokaisten kupuihin
nyt helohelmin kirkkahin
jo kaste laskeuu.
Nyt honka harmaa unelmoi,
ja kuusi uinahtaa.
Ei enää paimenpilli soi,
on kaikki rauhaisaa.
Myös muurahainen vireä
nyt pitää lepohetkeä,
työn, touhun lopettaa.
Pien’, soma leppäkerttukin
jo vaipui vuoteelleen,
sai leiniköltä lehväsen,
se hento peitteekseen.
Ja perho sinisiipinen
jo nukkui kupuun kukkasen
kuin tuutuun turvaiseen.
Ma Tapiolan linnoihin
nyt hiivin hiljaa vain.
Ah, hennoisinko häiritä
ma unta nukkujain!
Ma vaivun sammalmättäällen,
yön hiljaisuutta kuuntelen,
saan rauhan rintahain.

1921.


Lähde: Hellén, Immi 1930: Lasten runokirja: Suomen pojille ja tytöille omistettu. Valistus, Helsinki.