Metsän iltarauha
Ulkoasu
Metsän iltarauha. Kirjoittanut Immi Hellén |
- Ei liiku korsi, lehväkään,
- ei huoju salon puu.
- Jo siiven alle painoi pään
- pien’ lintu sävelsuu.
- Ja kielokaisten kupuihin
- nyt helohelmin kirkkahin
- jo kaste laskeuu.
- Nyt honka harmaa unelmoi,
- ja kuusi uinahtaa.
- Ei enää paimenpilli soi,
- on kaikki rauhaisaa.
- Myös muurahainen vireä
- nyt pitää lepohetkeä,
- työn, touhun lopettaa.
- Pien’, soma leppäkerttukin
- jo vaipui vuoteelleen,
- sai leiniköltä lehväsen,
- se hento peitteekseen.
- Ja perho sinisiipinen
- jo nukkui kupuun kukkasen
- kuin tuutuun turvaiseen.
- Ma Tapiolan linnoihin
- nyt hiivin hiljaa vain.
- Ah, hennoisinko häiritä
- ma unta nukkujain!
- Ma vaivun sammalmättäällen,
- yön hiljaisuutta kuuntelen,
- saan rauhan rintahain.
1921.
Lähde: Hellén, Immi 1930: Lasten runokirja: Suomen pojille ja tytöille omistettu. Valistus, Helsinki.