Metsän tarinoita

Metsän tarinoita. Kirjoittanut Immi Hellén

I. Tapio neuvoo Nyyrikkiä.

Tapio Metsolan kuningas,

tummien vaarojen valtijas

nuorinta lastansa neuvoo ja manaa,

monta hän lausuvi viisasta sanaa:

Nyyrikki poikani, silmäini valo,

omasi on tämä Metsolan talo,

kaikki sen salit ja kammiot oivat,

kuohuvat kosket, mi lauluja soivat.

Kasvaos kauniisti tähtien alla

niin kuni petäjä kankahalla.

Ällöskä säästäkö työtä ja vaivaa,

kuusikot karsi ja risukot raivaa!

Kasvata kunnaille kukkaa ja marjaa,

hoitele hellästi Metsolan karjaa!

Yhtä mä varoitan: Ahtia karta,

Mistäkö tunnet? Sillä on parta

vaahdosta vallan ja ilkeä mieli,

monta se Metsolan väestä nieli.

II. Nyyrikki näkee Ahdin.

Iltana muudanna, kukkui kun käki,

Nyyrikki Ahdin jo rannalla näki.

Helmet sen päässä ja parrassa hohti,

tähtien riemuhun mielen ne johti.

Oi, kuinka kauniina ääni sen soikaan,

luoksensa linnaansa pyysi kun poikaa.

Nyyrikki Tapion neuvoja muistain

vastasi Ahdille päätänsä puistain:

Kiitospa kutsusta, tulla ma voisin

Ahtolan linnahan, kala jos oisin.

1920.

Lähde: Hellén, Immi 1930: Lasten runokirja: Suomen pojille ja tytöille omistettu. Valistus, Helsinki.