Metsäpeura

Metsäpeura. Kirjoittanut Carl Snoilsky

Suoment. Reinhold Roine.

Haavoitettuna huohotellen

Peura metsiä karkailee,

Hurme rinnasta virtaellen

Valjut syyslehdet värjäilee.

Tulta tuiskuvan jahtiparven

Kauas jätti se karkaissaan,

Äsken vaikeni räikinä sarven

Aamuilmahan kuultavaan.

Vaikka rinnassa mahtavassa

Luoti piilevi turmiokas;

Surmapuukkohon kaatumasta

Pääsi metsien valtijas.

Tuossa varjoa vilpoisinta

Metsä tarjosi mieluinen;

Lampi uinuvi lummerinta,

Päivä kalvohon seuloiksen.

Tänne pyrki se intoisesti

Lempipaikkahan rakkaimpaan,

Missä taistelut valtavat kesti,

Kilpataistelut kullastaan.

Ja kun kiistäjä karkuhun läksi,

Kutsui ylväsnä huudollaan

Voiton saanehen ystäväksi

Arkaa, kaunista vuotettuaan.

Täällä keskellä muistojensa

Katsein kuoleva peura saa

Ajat armahat nuoruutensa,

Riemut entiset kuvastaa.

Sammal pehmeä peittävi rantaa,

Siihen uupunut uinahtaa.

Lehto lehtensä viimeset antaa,

Niillä vuotehen verhoaa.

Lähde: Kaikuja Skandinaviasta: suomennoksia Skandinavian nykyisimmästä lyyrillisestä runoudesta. 1894. Toimittanut Reinhold Roine. Tuhansille kodeille tuhatjärvien maassa, n:o 20. Werner Söderström, Porvoo.