Metsäruusu
Ulkoasu
Metsäruusu. Kirjoittanut Otto Manninen |
- Ei nuoku vielä viljan tähkäpäät,
- on rusko-yössä metsäruusun häät.
- Yö nuorten unten, seppel otsallaan,
- se tuoksuu, uhkuu toivon-onneaan.
- Yön vienon auer verhoo veet ja maat;
- kuin sointu sointuun yhtyy vastahaat.
- Kuin purjehtivat punahattarat
- keveät, kirkkaat huolet haihtuvat.
- Ja valtimot niin täyteläästi lyö;
- kuin malja tulvillaan on rikas yö,
- mi kaikk’ on tähdet kauko-siinnostaan
- sulannut läikkyhynsä kuultavaan.
- Ken siitä juo, se tähti-tulta juo,
- sen miel’ on jäänyt metsäruusun luo.
- Sen vangitsee kuin väike tähtivyön
- unelma kirkkaan, kiitäväisen yön.
Lähde: Manninen, O. 1910: Säkeitä: toinen sarja. WSOY, Porvoo.