Siirry sisältöön

Metsätähti

Wikiaineistosta
Metsätähti.

Kirjoittanut Antti Mäkinen


Kuule, kaunoinen tytti lehdon,
Sinä, tuutima nurmikehdon,
Metsätähtönen sorja.
Lumivalkea pint’ on sulla,
Yhtä puhdas jos mieli mulla,
Oisi sieluni korja!»
Näinpä neitosen ruusuhuulen
Kuiske kuului, kun, iltatuulen
Suhistessa, hän rannan
Nurmilievettä liihotellen
Kävi, seppeltä solmiellen: –
»Kelle tään minä annan?»
»Äidillenikö armahalle,
Sisarelle murehtivalle,
Vaiko veikolle – kelle?
Eipä näille, mut rakkahalle,
Isänmaalleni armahalle
Poven’ hehkuvi helle.»
»Tässä maassa ma ensikerran
Katsoin kirkasta päivää Herran,
Äänen äitini kuulin,
Kun hän silmillä säihkyvillä,
Äidin lemmestä välkkyvillä
Äänsi näin hymyhuulin:»
»Sua kiitän ma, Jumalani,
Että varjelit aarettani,
Annoit armosi mulle.
Anna, armias Isä, vielä,
Että lapseni elon tiellä
Kunniaks’ olis Sulle!» –
»Nyt siis kuule sa, äitiseni,
Tämä kallehin päätökseni:
Liekki kirkas ja pyhä
Liehaelkohon povessani
Isänmaalleni, omanani
Olkoon sen etu yhä!»
Kuten kukkanen seppeleessä,
Niin ma Suomeni koristeessa
Tahdon tähtenä loistaa;
Uutta intoa kansassamme
Viritellä ja Suomestamme
Pahan, turmion poistaa.»


Lähde: Mäkinen, A. 1912: Runoelmia. Helsinki.