Metsien mies

Metsien mies. Kirjoittanut Otto Manninen

Ikimetsäin isännäksi

luotu metsien on miesi.

Ilmoilt’ ihmisien läksi –

minne? – Metsä tietön tiesi.

Metsäin sanatonten, sankkain

halki mitaton on meno.

Vaaluvissa vetten vankkain

honkapuinen puikkaa veno.

Laajalta jok’ ilman laitaan

metsien käy miesi kempi

eksymättä erämaitaan,

metsällisetkin miss’ empi.

Kääntymättä käypi, kunne

miestä miehen tahto ajaa.

Toist’ ei tunnusta, ei tunne

joka tielle rastis rajaa.

Lainehilla lastu, kaksi

kymen kymmenlatvan tuomaa –

silloin liiat liikkuvaksi

honkahuoneillaan jo huomaa.

Astuu monen aamun, illan

kadotessa kannan taaksi,

kunnes pihojensa pillan

kohtaa, kolkkaa kuoliaaksi.

Lähde: Manninen, O. 1905: Säkeitä. WSOY, Porvoo.