Miehen Arvo

Miehen Arvo. Lauletaan kuin: Skön som Cyperns Herrskarinna. Kirjoittanut Jaakko Juteini

Kunnia on kasvavainen

Miehuudesta menossa,

valhe, vääryys vaipuvainen

totuudesta tunnossa.

Puhdas meno maamme päällä

ombi arvon andaja,

mutta tunnon tuska täällä

kova synnin kostaja.

Peto puree kahleitansa,

rietas rikkoo valansa,

vaan ei vakaa puhettansa,

mies, se muistaa sanansa.

Mies ei luovu liitostansa,

ehkä taivas taipukon,

tukahuta tundoansa

ehkä vahvuus vaipukon.

Oikeus on onni meillä,

kaiken kansan vakuutus

majoissa ja matka-teillä

vahva, luja luottamus.

Retkillänsä rehellisen

vaellus on vakainen;

rinda-luissa rauhallisen

tundo asuu tasainen.

Hyvän-suondo sydämessä

elon riemut enändää,

viha, vaikka peittehessä,

onnen osat vähendää.

Ylpeyden ynseydet

turhuudeksi tunnetaan,

irstaisuuden ilkeydet

häpiäksi havaitaan.

Viekkauden mato musta,

lohi-kärme kamala,

vaatii väärää vaikutusta,

tunnoille on tukala.

Mutta miehen vaeldaissa

oikeus on indonsa,

majastansa matkustaissa

tuopi mukaan tundonsa.

Rehellinen retkillänsä

valmistaapi vakuuden;

vaaka, mitta mielessänsä

kohta tundee kohtuuden.

Koska miestä menoissansa

indo seuraa suloinen,

kunnialla Suomen kansa

händä kohtaa kotoinen.

Näimbä aina ansiosta

arvo paras peritään,

jota raha-rauniosta

täällä turhaan etsitään.

Lähde: Sanan Saattaja Viipurista -lehden vuosikerta 1833, 9. maaliskuuta s. 2. [Tekstikorpus]. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, Helsinki. Viitattu 22.12.2006. Sisältyy kokoelmiin 1800-luvun korpus: Sanan Saattaja Viipurista, vuosikerta 1833. Saatavissa osoitteesta http://kaino.kotus.fi/korpus/1800/meta/ssv/ssv1833_rdf.xml.