Mielelle levottomalle

Wikiaineistosta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Mielelle levottomalle.

Kirjoittanut Johan Ludvig Runeberg


Oi, hehku, hehku, mieleni levotoin!
Ain’ tyytymättä rikkahan ihanteen,
Ja auvon täyden nautintahan,
Uusia riemuja huokaa taasen!
Oil pyyntös äsken leppeä silmäys
Vaan neitoselta; – nyt kun sen saavutit.
Jo eemmäs astu, ensimmäiset
Kainoset suutelot hältä kiistä;
Ja huulen purppuralla kun ruusua
Ei löydy, jonka mettä et juonutkaan,
Jo joudu saalihia taasen
Nousevan linnikon alta etsiin.
Niin, voimin uusin, mieleni levotoin,
Ain’ suonissani kiehuos, luoden vaan
Jok’ ainoan voiton eestä uuden,
Kaukoa siintyvän, arvoisamman.
Sun hourulainen haahmohon autuuden,
Jon rauhaks’ lausuu, vaihtoa pyytäköön,
Ja jähmistyksen koppasessa,
Raakkuna ryömien, värjätelköön.
Ma sua lemmin! – Kenkäpä vaatikaan,
Pait sie, mun merta aavoa etsimään,
Sen aaltojen ja myrskyin kanssa
Maaliman riemuista kamppaukseen.
Sa enkel’ autuas, mua seurailet
Ja elon päivää hiihdytät nauttimaan,
Ja kun se loppuu, haudassakin
Nostatat vielä mun tainnoksista.
Ja auringon ja tähtien äärillä
Sa seuraat vielä, – neuvoen, autuuden
Kun maljaa juon, mun maailmoita
Loistelevampia oottaan aina.


Lähde: Runeberg, Johan Ludvig 1874: Runoelmia. Suomentanut Edvin Avellan. K. E Holm, Helsinki.