Mielenvikaiselle siskolle

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Mielenvikaiselle siskolle

Kirjoittanut Eino Leino


Siskoseni, miksi kamalasti
noin sä etehesi tuijottelet?
Samoin tehnyt olet siitä asti
kuin mä muistan, usein voivottelet,
sitten taasen kamalasti naurat,
nyrkkiin lujaan vetäyypi kourat.
Sikskö suret, että sinut Luoja
tuommoiseksi, kurjaks tulla antoi,
että äsken sulta turman tuoja
hautaan kylmään armaan taaton kantoi,
että meitä köyhyys ahdistaapi,
että äiti raataa yhä saapi?
Mutt’ et sentään, siskoseni armas,
ole ollut tuommoisena aina,
vaikka sua kohtalosi karvas
yhä kovempana vainen painaa,
oli sullai kerran riemu-aika,
mutt’ sen peitti turman tuoma taika.
Muistanetko, että myöskin sulle
kerran päivä paistoi elontiellä,
että sulle – nyt niin unhotulle –
tanssit, riemut tarjona ol’ siellä?
Siskoseni, sanoja mun kuules,
aueta jo vihdoin anna huules!
Muistanetko, tanssin pyörtehissä
että kerran sä myös riemuelit,
että riemun, onnen hyörtehissä
kaikkein lempimänä, sisko, elit?
Mutta silloin saapui turman tuoja –
kuinka sallia voit tuota, Luoja?
Täällä maalla monta, monta vuotta
elänyt oot noin sä tuijotellen,
kuluttanut olet aivan suotta
parhaan ikäsi sä voivotellen.
Vanhaa päiväkirjaas useasti
luet, naurahtelet kamalasti.
Herännetkö koskaan eloon taasen,
siskoseni armas, angervoinen?
Silloin päättyy loppuun kamalaasen
tilasi tuo moinen horrosmainen,
kun sä huomaat elos menneheksi,
muinaisen nuoruutesi vanhuudeksi.
Lienetkö sä huomannunna, sisko,
että poskeis puna kalpenevi,
ettei enää tuuli nyt se visko
tummaa tukkaasi, mi harmenevi?
Sisko veikolleen tuon sanoo voipi! –
Huuliltasi pilkkanauru soipi.


Lähde: Leino, Eino 1949: Kirjokeppi: valikoima runoja alkuperäiskokoelmien ulkopuolelta. Toimittaneet ja selityksin varustaneet Aarre Peltonen ja Eino Kauppinen. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.