Mierolaisen valitus

Wikiaineistosta
Mierolaisen valitus.

Kirjoittanut Kaarlo Luoto


Aina mulla
vainotulla
sydän ompi suruissaan:
elon tieni
minne viepi,
sit’ en tiedä ollenkaan.
Lapsuus parhain,
kului varhain,
mieron tietä taivaltain.
Armoleipä,
kyyneleitä,
ne on aina muistossain.
Katse nurja,
elo kurja,
mulla ompi osa vaan.
Kyynelvilja
poskusilla,
kuivaneeko milloinkaan.
Vanhempani
armahani
tuoni multa riisti pois,
maailmassa
avarassa
kaihooni ken hoivan tois.
Kukatiesi,
kotiliesi
suoko mulle lämmintään.
Toivoani
elossani
saanenko mä täyttymään.


Lähde: Luoto, Kaarlo 1908: Ristikon takana. R. Tuomi, Helsinki.