Siirry sisältöön

Mieronkulkija

Wikiaineistosta
Mieronkulkija.

Kirjoittanut anonyymi


”Hyvää iltaa, jalo herra!”
pien’ ryysymekko lausui sen,
iltamyöhällä, kun kerran
astui tehtailijan huoneeseen.
Kyökis’ seisoi, oven luona
hattukulu kädessään.
”Jos leipäpalan herra suonna
olis mulle armossaan!”
– ”Mik’ asias’ on, poikaressu?”
kysyi herra äreään.
”Nimeni on Jaakko Pessu
työmiehen poika, köyhä vaan!
Mun isän’ kuoli viime vuonna –
äitini nyt sairastaa!
– Jos olisitte armost’ suonna
mulle leipäpalankaa!”
– ”Leipää... leipää”, kertoi herra
”et, ressu, meiltä leipää saa!
Ulos!... Ulos, vielä. kerran,
– Jokos poika suoriaa!”
– Lähti poika surumiellä,
kyynel’ kirpos’ silmistä – –
– Monta kertaa mieron tiellä
sai hän vielä itkeä! – – –
Kylmä, kolkko, mieron taival
monestakin, meistä lie! – –
Kun leipä loppuu, silloin aukee
kylmä, kolkko, mieron tie!...

Augusti.


Lähde: Työmies 9.5.1902.