Mietelmiä (Pärssinen)
| Mietelmiä. Kirjoittanut Hilja Pärssinen |
1.
[muokkaa]- Mihin suuria sanoja tarvitaan?
- – Kas pieniä tekoja verhoamaan.
2.
[muokkaa]- Näet miehen rohkeuttaan kerskuvaisen.
- – Tuosta arvaat kohdanneesi arkalaisen.
3.
[muokkaa]- Sinua toki hieman sietää vois,
- jos aina toisia et mestarois.
- Ja itselleskin älyn pisar jäisi,
- jos kaikkeas et muille tyrkyttäisi.
4.
[muokkaa]- Sinut mallikelpoiseksi mainitaan.
- Pieninkään ei satu kompastus
- tielläs. Sääli, että hyveittesi vaan
- syynä sielusi on latteus.
5.
[muokkaa]- Mistä on heillä nyt siveys-into ja hätä,
- kaikkiin suuntiin käännetyt tähystyspeilit.
- – Näät, omain kaapujen alta jo pursuvi mätä,
- öitsi he liikaa, siemasi viinoja leilit.
6.
[muokkaa]- Naisasian ajo on tautina sulla.
- Et muuta sä nää, sun sietäispä
- naisvankilahan elinkautiseks tulla,
- naisvihaajana jopa kuolisit sä.
7.
[muokkaa]- Jokaisen astumani vaaksan paimennatte
- te tuiki tarkoin, etten liikaa käydä sais.
- Retkeilen aatoksin, – kai kerran oivallatte:
- tuo sentään vaarallisintapa olla tais.
8.
[muokkaa]- Ikäs kaiken kuiva kirjatoukka
- olit. – Oppiasi suurta kehutaan.
- Mutta sittenkin sä lienet houkka,
- elämän et kirjaa tunnekaan.
9.
[muokkaa]- Sä väität: elämä on ilvenäytelmää,
- siks joka tilanteessa naamiota vaihdat.
- Myös yksin ollessasi itseäsi kaihdat
- ja näytät omahyväisosaa pettävää.
10.
[muokkaa]- Huomattu mies olet julkisuuden,
- saavutit näyttelytaituruuden.
- Kuiskivat: ”sydämes kylmä kuin jää,
- vieraita läksyjä täynnä on pää”.
11.
[muokkaa]- On kurjat etupyyteet; huimin, panoksin
- nyt köyhälistön onni peliin suistuu.
- Mut kelle hautain uhrit mieleen muistuu,
- hän veljeskiistaa suree verikyynelin.
12.
[muokkaa]- ”On lemmen laki lauhkea, ei julma”,
- niin lausutaan, mut tuossapa on pulma:
- jos aviohon eksyy ihmislapset,
- saa murehista harmajiksi hapset
- ja sydän vallassa on kauhun, pelon,
- kun kahle painava on läpi elon;
- taas naimisiin jos säästyy joutumasta,
- voi yksin jäädä, armasta ei kohtaa.
- – Tää kamalaa: ei umpisopukasta
- tie mikään lemmen onneen taida johtaa.
13.
[muokkaa]- Niin mies ja vaimo yhteen kasvavat
- kuin puu ja kuori, noinpa sanotaan.
- Mut miksi toukka kaivaa vakojaan
- ja uurtaa kuoren alle poukamat.
- Miks sydän häilyvä on lemmessään,
- ei sovi sääntöihin se ensinkään?
14.
[muokkaa]- Oman arvon varmaan pienoiseksi
- tunnet, koska sille täytteheksi
- arvonimeä sä toivot pöyhkää.
- ”Salaneuvos” hienolta se löyhkää.
- ”Herra majuri” kun korviin soipi,
- aateliin sen verrata jo voipi.
- Nimi nähdään: Heipä hei;
- – apinata ei!
15.
[muokkaa]- Ei ahdas henki rinnasta katoa,
- ei kasva sielu ja kunniantunto,
- jos kuinka koittavat nuttuunsa latoa
- tähtiä, ristejä. – Vieras on kunto.
16.
[muokkaa]- Ei varttune päähän viisaus, äly,
- jos paisuu kukkaro, loisto ja häly.
- Ei oppia liian karttune silloin,
- kun markkoja laskevi aamuin ja illoin.
- Ja kun lemmen ostavat rahoin,
- se on väärennettyä pahoin.
17.
[muokkaa]- Nahan alta aasi voi pilkistää,
- ei leijonan talja aina sovi.
- Soma naamio tuokin on: kyyhkyn pää,
- mut höyhenten alla haukan povi.
18.
[muokkaa]- Taas on tullut muotiin
- keskinkertaisuus.
- Mitta, joka luotiin,
- pois. On sääntö uus:
- Liika viisaus on houkkaa,
- kas se tyhmyreitä loukkaa.
- Rohkeus ja mieli suora,
- niitten paikka hirttonuora.
- Luoviminen, luikerrus,
- salajuonin saalistus
- metsän elävien tapaan
- luopi yhteiskunnan vapaan.
- Ilveilyhyn: Heipä hei!
- Hyveet hitto vei!
19.
[muokkaa]- Vapaus suussa sulla,
- povella pannabulla.
- Tuli sen toinen kokemaan,
- ken ei taipunut hokemaan
- tunnustustasi. – Vapaus niin
- kehtohon ristiinnaulittiin.
20.
[muokkaa]- Ei kuollut rikas mies,
- ei Latsaruskaan.
- On yhä lämmin rikkaan lies,
- Latsarus nääntyy tuskaan.
- On syvä juopa välillään.
- Latsaron haavat
- ne tuskin polttoon kipeään
- niin pisaraista saavat.
Lähde: Liinamaa-Pärssinen, Hilja 1923: Jälleen vapaana: runoja. Työväen Sanomalehti Osakeyhtiö, Helsinki.