Miihkalniemi
Ulkoasu
Miihkalniemi. Kirjoittanut Ain’Elisabet Pennanen |
- Ken viskoo tuoksuja valmujen?
- Ne tulvaa sierainkaariin
- ja luomiin silmäin raukeiden.
- Saan kohta jo unien saariin.
- Univalssia harmaat hyttyset
- ne tanssivat kattoni alla.
- Niin sulosti sammuu päivyet
- kesämajani kukkulalla.
- Joku unosen aaltonen ailahtaa
- ja kuiskii ”hyviä öitä”.
- Sydän muistaa jotain laulajaa,
- unin haastanen höperöitä:
- olet kirkkain poikia Apollon,
- siks veljeni sinua lemmin!
- Sinä uskot unia auringon
- yhä laulain sointuisemmin.
- Vielä silmäni auon ja huokaisen:
- myös rukoilla, iltani, muista:
- oi, elämä kumma ja kultainen,
- serenaadiin suruni suista!
- Taas unosen aaltonen vierähtää,
- ne velloo uudet ja uudet – –
- ne soutaa yli – en totta nää –
- vain uneni satujen suuret.
Lähde: Pennanen, Ain’Eliisabeth 1907: Tschandalan vanki. Otava, Helsinki.