Miksi laulan

Miksi laulan.

Kirjoittanut C. Edv. Törmänen

Oi, laulapa, laulu
Vain lohtua lie;
Se murtuneen mielen
Ain’ toivohon vie.
J. J. Wecksell.

Miksikä laulanen, miksi, mä räivä,

Vaikk’ ei mull’ äänt’ edes varpusenkaan? –

Näin yhä mietin, kun riemujen päivä

Ääneni heikon loi lauluksi vaan;

Näinpä, kun murhe mun mieltäni kaivaa,

Laulu kun soipi sen tuskien vaivaa –

Näin yhä mietiskelen:

Miksikä lautanen?

Miksikäs immytkin hurmauksissa

Laulaen lempeään nauttielee?

Lapsensa kuoloa miks’ murehissa

Laulaen äitikin muistuttelee? –

Riemusta impyen laulun on luonut

Äidin on mielehen murhe sen tuonut:

Laulu kun haihtunut on –

Mieli ei rauhaton.

Riemuissa laulu soi kiitosta Luojan,

Murheissa mielehen rauhoa luo;

Lauluksi tunnen mä riemujen tuojan,

Katker’ ei kalkki, min laulaja juo. –

Laulu, sä riemujen puhdistus-liesi,

Murheiden murtaja, – rauha on tiesi,

Mainen ei mahtisi sun,

Nostaja poljetun.

Miksikä laulan? Nyt tiedän jo senki:

Laulu kun sieluhun voimia saa.

Laululla tenhon on voimainen henki,

Riemut ja tuskat se ain’ tasoittaa. –

Ääneni vaikk’ ompi kuuluton, räivän,

Laululla riemuiten ain’ alan päivän’,

Ukkoa Tuonelankin

Laululla tervehdin!

Lähde: Päijänne 13.3.1879.