Miksi laulan

Wikiaineistosta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Miksi laulan.

Kirjoittanut C. Edv. Törmänen


Oi, laulapa, laulu
Vain lohtua lie;
Se murtuneen mielen
Ain’ toivohon vie.
J. J. Wecksell.

Miksikä laulanen, miksi, mä räivä,
Vaikk’ ei mull’ äänt’ edes varpusenkaan? –
Näin yhä mietin, kun riemujen päivä
Ääneni heikon loi lauluksi vaan;
Näinpä, kun murhe mun mieltäni kaivaa,
Laulu kun soipi sen tuskien vaivaa –
Näin yhä mietiskelen:
Miksikä lautanen?
Miksikäs immytkin hurmauksissa
Laulaen lempeään nauttielee?
Lapsensa kuoloa miks’ murehissa
Laulaen äitikin muistuttelee? –
Riemusta impyen laulun on luonut
Äidin on mielehen murhe sen tuonut:
Laulu kun haihtunut on –
Mieli ei rauhaton.
Riemuissa laulu soi kiitosta Luojan,
Murheissa mielehen rauhoa luo;
Lauluksi tunnen mä riemujen tuojan,
Katker’ ei kalkki, min laulaja juo. –
Laulu, sä riemujen puhdistus-liesi,
Murheiden murtaja, – rauha on tiesi,
Mainen ei mahtisi sun,
Nostaja poljetun.
Miksikä laulan? Nyt tiedän jo senki:
Laulu kun sieluhun voimia saa.
Laululla tenhon on voimainen henki,
Riemut ja tuskat se ain’ tasoittaa. –
Ääneni vaikk’ ompi kuuluton, räivän,
Laululla riemuiten ain’ alan päivän’,
Ukkoa Tuonelankin
Laululla tervehdin!

Vieno [C. Edv. Törmänen].


Lähde: Päijänne 13.3.1879.