Miksi vaikenen

Miksi vaikenen. Kirjoittanut Irene Mendelin

Ihmispelko – sana kumma korvissani vielä soi,

mutta sydämessäin sille vastinta en löytää voi.

Ihmispelko – tunne halpa, kehno, kurja, katala –

vaikenenko arkaellen sinun tähtes silloin ma,

kun mieli on lämmin ja herkkä ja hellä

ja sieluni pyhintä ikävöi,

kun hiljainen hetki on sydämellä,

ja hetki, mi syttää ja säkenöi.

Ihmispelkoa en tunne, enkä käsittääkään voi,

sielun kainous se mulle tutummasti korviin soi.

Pyhintä ja puhtahinta torvellako toitottaa,

kujille ja valtateille arintako viedä saa?

Ei, anna sen kasvaa ja kukkia hiljaa

vain huomassa Hänen, mi nosti sen,

ja siitä on kypsyvä taivahan viljaa,

mi elämän antaa ja autuuden.

Lähde: Mendelin, Irene 1915: Lehtisiä koivikosta. K. J. Gummerus Osakeyhtiö, Jyväskylä.