Mimosa ja reseda
| Mimosa ja reseda. Kirjoittanut Frans Mikael Franzén |
- Terävä Sohvi, runoniekka seuranaan,
- läks kasvihuonehesen katsomaan.
- Kummankin Intian kun siellä lukuisia
- hän kasveja nyt katsastaa,
- ihmeisiä tai ihania,
- koskettaa kätönen keveä mimosaa.
- Kas, yrtti nyökkää kaunoisesti,
- se hellät tunteet näin ilmaisee – valheisesti.
- «Kas,» lausui runoniekka, «kuva kainouden!»
- «Niin,» vastas Sohvi, ilkkuisesti hymyten,
- «kaunoisen kainouden! Ken tuot’ei tunnustaisi
- arvoiseks ihailun, min saa ja – halajaisi?»
- Samassa tuntevat he lemun suloisan
- tuhannet suloiset muut lemut voittavan.
- Noin mikä hajahtaa? Ei korea tuo tuolla,
- ei tuokaan pöyhkeä, ei etummainenkaan.
- Ja Sohvi, runoniekan kanssa kulkeissaan,
- seisahtui ihmeissään vihdoinkin syrjäpuolla:
- heit’ ihastuttava, kas, reseda on vaan;
- se lemun levitti niin kauas, kuin vaan voi,
- ja muiden lemuhun sen sekoittua soi.
- Noh! huusi Sohvi, tosiaan,
- kas, toinen kainouden kuva!
- Katseensa laski runoniekka vaijentuva.
Lähde: Franzén, Frans Mikael 1891: Valikoima Frans Mikael Franzénin runoelmia. Suomentanut Em. Tamminen. Otava, Helsinki.