Minna Canth’in: ”Kansan ääniä I. Lain mukaan” ja – Kuopion kaupunki

Minna Canth’in: ”Kansan ääniä I. Lain mukaan” ja – Kuopion kaupunki. Savo-Karjalan Toimitukselle. Kirjoittanut anonyymi

Hyödyllistä, joskin ei juuri huvittamaa, on meidän Kuopiolaistenkin tietää, miten kaupunkimme oloja muualla annostellaan ja mitä meistä omassa isänmaassamme yleisesti arvellaan. Itsensä tunteminenhan on hyvä asia. Katsele siis kuvaasi, hyvä Kuopiolainen – kyll’ olet kaunis! Ja tuo peili, jossa voit tehdä, se on valmistettu Minna Canth’in ”kaunokirjallisessa” työverstassa – siis hänelle etupäässä kiitos ja kunnia, pokkaus ja niijaus!

Kuukauslehti ”Vartijan” kolmannessa vihkossa tältä vuodelta luemme näin kuuluvan annostelun Minna Canth’in ”Lain mukaan” nimisestä kaunokirjallisesta kyhäyksestä, ja sen johdosta – Kuopion kaupungista:

”Tuskastuneena, yksin velvollisuuden tunnosta olen lukenut kertomuksen ”Lain mukaan”. Kun meidän realistiset kirjailijat kertovat yksinomaan todellisia asioita, kuivaamat elämätä semmoisena kuin se on heidän edessänsä, niin täytyyhän siihen luottaa, että elämä heidän piirissään on semmoinen, joksi he sen kuvaavat. Kummoinen on sitten elämä tuossa Puijon mäen suojassa olevassa kaupungissa? Miesväki ei siellä suinkaan ole kiitettävä. Nymark ja Oppman eivät siellä näet ole poikkeuksia. ”Lain mukaan” kertoo, että ”herrat aina pysähtyivät Toikan vaimoa kadulla katsomaan”, ja jos tämä vaan loi katseen taakseen, niin ne ”jo seurasivat häntä kiiluvin silmin kuin himokkaat elukat ikään”. Tätä varsin hienoperäistä kuvaa Kuopion herroista täydentää se kuva, joka sen naisista saadaan. Nymark ei tosin kymmenestä markasta pääse viettelemään rouvaa, siihen tarvitaan joukko seurusteluja ja luistinretkiä, mutta Toikan vaimo näkee 10 markkasen pöydällään ja se näky tekee, että hän kolmen lapsensa keskellä ilman mainittavaa vastustusta antauu patruuni Oppmanille. Ja tämä vaimo kuitenkin kuvataan rakastavan kunnollista, hyvää miestänsä ja pieniä lapsiansa! Ja sama vaimo uupuu niin tämän patruunin valtaan, että hän muutaman päivän perästä, samana iltana, jolloin miehensä tuomitaan kolmeksi vuodeksi kuritushuoneesen murhayrityksen takia patruunia vastaan, ottaa mainitun patruunin – jota hän ei ollenkaan kuvata rakastaman – tykönsä rahan takia! Enemmän halventavaa kuvaa Suomen naisesta ja mainiosta tuskin kenkään voi antaa, kuin nainen tässä itse on antanut. En ollenkaan enää ihmettele, jos Juhani Aho kirjassaan ”Helsinkiin” – sekin ”kaunokirjallinen” teos viime vuoden jouluksi kansamme pöydillä – antaa Kuopion koulussa käyneen Kallen kertoa semmoisia kertomuksia naisista toverilleen Antille, että tämä on ”valmis uskomaan mitä hyvänsä kenestä hyvänsä”. Täytyyhän sitä väkisinkin ruveta uskomaan, että Kuopiossa olot ovat niin kurjan kurjat, että toiset näitä tekoja tekevät, toiset ainakin häpeämättä niitä ajattelevat ja niitä kertovat. Jumalalle olkoon kiitos, ettei muussa Suomessa vielä laita ole semmoinen. Mutta nämä kuvaukset tuon syrjäisen Kuopion elämästä eivät suinkaan ole kansallemme yleensä edullisia. Jos siveys-käsitettä Kuopiossa jo on saatu niin alenemaan, että moiset kertomukset siellä omat todellisia, niin säästettäköön muuta osaa kansastamme näkemästä ja tuntemasta tätä elämää”.

– – Joko piisaa? Mitähän me kurjat Kuopiolaiset vasta vielä saammekaan kuulla ja sulattaa, kun Minna Canth’in kekseliäisyyden ja kuvitusvoiman kukkanen vihdoin puhkeaa ulos täydessä vienoudessaan! Eiköhän liene silloin parasta lähteä käpälämäkeen koko kaupungista – vaan minnekä? Jokainenhan tuntee Kuopiolaisen, jos ei muuten, niin hänen ”kiiluvista silmistään”, sillä eihän häpeän punaa Kuopiolaisen kasvoilta enään voi odottaakaan!

Iljettämää kumminkin! Iljettävää, että Savon nainen kirjailija-houreissaan ei ujostele vetämästä omaa syntymä-kaupunkiansa aivan syyttömästi kaikkein pilkattavaksi ja naurettavaksi kaakkipuuhun häpeämään. Sanoin: ”syyttömästi” – sillä ettehän hyvä rouva rohjenne väittääkään, että tuo mainio kirjasenne kuvailisi tosi-oloja Kuopiossa, vaan omia ”vapaita aatteitanne” – ja siltä kannalta katsoen on sillä mainio – psykologinen arvo!

En tiedä, mitä enemmän kummastelisin – muutamain kansan sivistystä muka harrastavain kirjailijain rohkeutta ja kaiken hienotunteisuuden puutetta, vaiko Kuopiolaisten tylsää välinpitämättömyyttä vähintäkään vastalausetta ilmaisematta kärsiä tuommoista haisevaa häväistystä. Ja kumminkin – lieneehän yksi ja toinen täälläkin lukenut tuon ”lainmukaisen” kauno-kirjan! Minä puolestani en pane markkojani moisiin teoksiin – ostan, nykyisen realismin vaatimuksia seuraten, ennen samalla hinnalla tynnyrin potaattia ja syötän ne sioilleni – vaan luin kritiikin tuosta kirjasta Vartijassa, ja sain siitä aivan kylläkseni. Ja harmistuin – ollen

vanha Kuopiolainen.

Lähde: Savo-Karjala 28.3.1890.