Minua kohde
| Minua kohde. Kirjoittanut Edvard Valpas-Hänninen |
- Paljon on vesiäkin satanunna
- ja samea taivaan ranta.
- Siksi en Siiriä tavannunna,
- ei nytkänyt kadulla kanta.
- Jospahan salasesti hänet kohtais
- ja vastahan käyskeleisi,
- niin silloin ne ihanat silmät hohtais
- ja huulille hymyt veisi.
- Kuinkahan ruusuja ois polkusilla,
- jos sateitten syliin ne veisi,
- ne vihmoisi vesi-ilman huoelmilla
- ja tuulilla kuivaileisi.
- Kuinkahan veret hyvät valpasteilen
- sen suonissa silloin leijuis,
- sen varsikin heiluisi hurmaellen
- ja kaulansa kenossa keijuis.
- Kylläpä kultaruskot kaunihimmat
- sen silmistä silloin loistais,
- ne tähtien säihkehet suloisimmat
- ja pohjolan leimuja toistais.
- Silloinpa Helesingin espiksellä
- välkkyisi ihana hohde,
- vaan Siirini armas ja hyvä ja hellä
- sen kääntäisi minua kohde.
Lähde: Työmies 10.10.1901.