Minun mieleni oli kuin lampi

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Minun mieleni oli kuin lampi

Kirjoittanut Eino Leino


Minun mieleni oli kuin lampi
Niin musta ja mutainen,
Ei päivä sen pohjahan päässyt,
Ei kulkia rannalle sen.
Opin ongelmat elämän taiteen.
Mitä ympäri näin, sitä tein:
Ivanauruin ma itkuni peitin,
Runokukkasin kurjuutein.
Minun mieleni oli kuin sammal
Yli aaltojen salaisten.
Sen kalvossa kanervat päilyi,
Mut yö oli helmassa sen.
Ohi vaelsi valkea impi,
Näki kukkaset kummat vain
Ja hän lammelle laulaen riensi,
Ei huolinut huudoistani.
Voi, impeni valkea, vieno!
Pian poimitut kukat on sen.
Mut kukkien alla on aalto
Niin musta ja mutainen.


Lähde: Grotenfelt, Kustavi (toim.) 1899: Väinölä: Helmivyö suomalaista runoutta. Werner Söderström, Porvoo.