Minun päiväni

Minun päiväni. Kirjoittanut Johan Ludvig Runeberg

Suojissa laakson, leivon liverrellen,

Vieressäs istun, impi, haltioissa;

Tuoll’ alla tunteen aallot hyrskiellen

Käy kukkien ja leyhkäin suuteloissa.

En koskaan seisonut oo sodiskellen

Surujen usvaa vastaan taisteloissa;

Eik’ arvaa kukaan, miss’ on piilosuojain,

Paits’ ystävyys ja lempi ynnä Luojain.

Hymyyni hymyilee tuo haaveksittu kulta,

Sill’ emme suotta kiusaa itseämme;

Hyväily-nimet hältä saan, hän multa –

Vavahtaa lehvät, meidän lempeissämme,

Ja perhot tullen ruusun suutelulta,

Kukista luovat taivaan ylitsemme;

Ah, kaunis mailma! kuinka luonto sointuu

Tok’ autuuteen, mi sydämessä tointuu!

Miks’ epäsoinnun soisin sorreskella

Nyt soinnuntaa, mi mailman haltioipi?

Suloista sävelmää nyt kaikkisuus vaan soipi,

Suloista myös mä mielin kaikutella.

Mun riemujain saat, kulta, riemahdella,

Kun yhteissointumme sun korviis soipi;

Syliini vaipuos ja anna suuta

Ja suudelmaksi elon hetki muuta!

Lähde: Runeberg, Johan Ludvig 1885: Lyyrillisiä runoelmia 1. Suomentanut Kaarlo Forsman. G. L. Söderström, Porvoo.