Missä on rauhaa?
| Missä on rauhaa? Kirjoittanut Eino Leino |
- En rauhaa tunne sielussain,
- en rauhaa tunne missään.
- Mä vaikka onnee nautitsen,
- se rauhattuutta lisää.
- Mä raamattua katselen
- ja luen hartahasti,
- vaan aatteet minun kiitävi
- maailman ääriin asti.
- Ei elontiellä rauhoa
- mun tunne raukan rinta.
- Se riehuu, kuohuu, myrskyää
- kuin valtameren pinta.
- Mä raukka kuinka unhotin
- tuon kirkon, rauhan lähteen?
- Ehk’ rauhan siell’ saa sieluni:
- mä sinne heti lähden.
- Mä kirkkoon käynkin kuulemaan
- kuin kaunihisti siellä
- tuo pappi saarnaa: »Parannus
- tehkäätte elontiellä!»
- Hän meille kertoo taivaasta,
- ilosta autuoiden,
- ja kertoo ihanuudesta
- hän taivaan asunnoiden.
- Ei tuosta sielun’ rauhaa saa,
- ei ymmärrä se tuota:
- pois kävelen mä kirkosta,
- pois kirkon papin luota.
- Tuo aatos mulle selveni,
- kun kuoli oma kulta.
- Mailmassa mulla rakkahin
- men’ tuonne hautaan multa.
Lähde: Leino, Eino 1949: Kirjokeppi: valikoima runoja alkuperäiskokoelmien ulkopuolelta. Toimittaneet ja selityksin varustaneet Aarre Peltonen ja Eino Kauppinen. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.