Mist’ ruotsi Suomeh lienee tullut

Mist’ ruotsi Suomeh lienee tullut Kirjoittanut anonyymi

Karjalattaresta painatamme seuraavan runon:

Mist’ ruotsi Suomeh lienee tullut,

Ken kutsut häntä tänne lie?

A mie olen täällä kuullut

Ett’ oman muan mies out sie.

Vaikk’ häjyks muuttut out

Kansaas’ ja kielt’ sen vihaamaan,

Jokos nyt jälleh mieheks tulet,

Rupeutkos maasi tuntemaan?

Tahotkos leipää Suomen syödä,

Tyytytkös alle asetusten sie,

Teetkös jo maasi eistä työtä?

Muutoinhan leivän toinen vie.

Heitä jo niskoittelu, heitä!

Nyt sie kuin kala merras’ out,

Peitä ruotsiutes jo peitä

Nimismies ja ruununvout’.

Siehäi kansas poikii omii olet,

Kansan palvelukseh tulitkin,

Siehäi paistit, leivät monet

Talonpojilt’ suimitkin.

A mie sanon viel’ sanan, kaksi

En hauku, enkä manaile,

Min nähnet herru parahikksi:

Suomii puhu tai virast’ erkane.

A sie, jok’ Suomeh ei tyyty,

Sie Pohjanlahden yli uiksentele,

Siel’ etsi parempat hyötyy

Sillit eineheks pyytele.

Riitaa siun kera ni mit’ei ou,

Sen its’valtiias Keisar ratko jo

Sovus hyväs tahtonet olla ni ou

Etsi Suomen muas ansio.

A sie herru viisas vaikka lienet

Neuvuu pitää sinuu viel’,

Montu kohtoo vaikka tiennet

Lijaks ei siulle neuvo lie.

Suomen mies kuin olet

Sie rakasta maatasi,

Vaikka virkah korkiah tulet

Kielen takih ei alene arvosi.

Ivan.

Lähde: Aamulehti 2.2.1884.