Mist’ ruotsi Suomeh lienee tullut

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Mist’ ruotsi Suomeh lienee tullut

Kirjoittanut anonyymi


Karjalattaresta painatamme seuraavan runon:

Mist’ ruotsi Suomeh lienee tullut,
Ken kutsut häntä tänne lie?
A mie olen täällä kuullut
Ett’ oman muan mies out sie.
Vaikk’ häjyks muuttut out
Kansaas’ ja kielt’ sen vihaamaan,
Jokos nyt jälleh mieheks tulet,
Rupeutkos maasi tuntemaan?
Tahotkos leipää Suomen syödä,
Tyytytkös alle asetusten sie,
Teetkös jo maasi eistä työtä?
Muutoinhan leivän toinen vie.
Heitä jo niskoittelu, heitä!
Nyt sie kuin kala merras’ out,
Peitä ruotsiutes jo peitä
Nimismies ja ruununvout’.
Siehäi kansas poikii omii olet,
Kansan palvelukseh tulitkin,
Siehäi paistit, leivät monet
Talonpojilt’ suimitkin.
A mie sanon viel’ sanan, kaksi
En hauku, enkä manaile,
Min nähnet herru parahikksi:
Suomii puhu tai virast’ erkane.
A sie, jok’ Suomeh ei tyyty,
Sie Pohjanlahden yli uiksentele,
Siel’ etsi parempat hyötyy
Sillit eineheks pyytele.
Riitaa siun kera ni mit’ei ou,
Sen its’valtiias Keisar ratko jo
Sovus hyväs tahtonet olla ni ou
Etsi Suomen muas ansio.
A sie herru viisas vaikka lienet
Neuvuu pitää sinuu viel’,
Montu kohtoo vaikka tiennet
Lijaks ei siulle neuvo lie.
Suomen mies kuin olet
Sie rakasta maatasi,
Vaikka virkah korkiah tulet
Kielen takih ei alene arvosi.

Ivan.


Lähde: Aamulehti 2.2.1884.