Mistralille

Mistralille. Tanssilaulu. Kirjoittanut Friedrich Nietzsche

Mistral-tuuli, pilven turma,

mustan murheen kirkas surma,

pauhaava, sua lemmin ma!

Esikoiset saman sylin

oomme, kohtalomme ylin

yks on ikuisuuksista.

Silopintaa kallioiden

vastaas riennän karkeloiden

tahtiin viiman kanteleen:

kun sa purjehitta ennät,

vapahista vapain lennät

yli kesyttömän veen.

Huutos ilman halki viilsi,

rantaan juoksin, jossa kiilsi

vuorenseinä kellervä.

Kallioilta voiton-innoin

syöksyit jalokivi-pinnoin

silloin kosken ryöppynä.

Taivaan aavaa kenttää kiiti

orhisi ja vaunus liiti

niinkuin tuli pitkäisen,

salamana ruoskas siinä

orhiin iski, niinkuin viima

lensit rataas myrskyten. –

Alas syöksyit vaunuistasi,

lyhentyen lennossasi

viuhuvaksi nuoleksi

syöksit suoraan syvyyksihin, –

niinkuin rusko-uutimihin

aamun säteet syöksyvi.

Tanssi, tanssi kavalilla

vaahtoharja lainehilla –

luoja uutten tanssien!

Tanssimme saa tuhat tapaa,

taitehemme – olkoon vapaa,

tietehemme – iloinen!

Kukkasista kuulun tiemme

kukoistuksen, lehvän viemme

seppeleeksi kunnian!

Karkeloimme sylitysten

kera porttoin, pyhimysten,

jumalan ja maailman!

Ken ei tanssi tuulten lailla,

viihdy sitehiä vailla,

raihnas, raajarikkoinen,

ken on hurskaan-liukaskieli,

hyve-pöllö, mietomieli,

taivaamme ei ole sen!

Tuprutamme tomut teiden

sieraimihin nääntyneiden,

puhdistamme rannikon!

Heikon rinnan hengityksen,

velton silmän väsymyksen

täältä väistyminen on!

Kirkkaan taivaan sumentajat,

pilvet, elon rumentajat

edestämme väistyvi!

Pauhatkaamme ... niinkuin myrsky

pauhaa onnen ylväin hyrsky,

henki vapain, kanssasi. –

– Jotta muisto onnen parhaan

säilyis aina, tähtitarhaan

kanna seppel myötäsi!

Viskaa kauas, korkealle,

ylimmälle taivahalle –

ripusta se merkiksi!

Suom. Aarni Kouta.

Lähde: Saksan kirjallisuuden kultainen kirja. 1930. Toimittanut Rafael Koskimies. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo.