Mitä on ajateltava suomalaisesta puolueesta tätä nykyä?

Mitä on ajateltava suomalaisesta puolueesta tätä nykyä? Kuopiosta. Kirjoittanut Minna Canth

Tämän kysymyksen tulee ehdottomasti tekemään lukiessaan semmoisia kirjoituksia kuin Uuden Suomettaren 139 numerossa on herra Jonas Castrenia vastaan. Viime valtiopäivillä herra Jonas Castren oli suomalaisen puolueen etevin valtiollinen kyky, sen täytyi vastapuolueenkin tunnustaa. Voimaa ja neroa hän osoitti, jommoista tuskin Snellmanin jälkeen tässä maassa on toista ilmestynyt. Pelkäämättä hän puhui suoraa totuuden kieltä ja ajoi jäntevästi suomalaisuuden ja kansanvaltaisuuden aatteita; hänen äänensä herätti kaikua jokaisen vilpittömän suomalaisen sydämessä. Toivolla ja luottamuksella kääntyivät silmät kaikkialla häneen ja muutamiin toisiin, jotka yksimielisesti hänen kanssaan suomalaisten ja kansan syvempien kerroksien etuja ja oikeuksia valvoivat. Tavallisen ihmisjärjen mukaan, olisi odottanut, että suomalainen puolue osoittaisi kiitollisuutta ja rakkautta niitä jaloja miehiä kohtaan, jotka sen pyrintöjä niin etevällä tavalla ajoivat. Mutta niin ei tapahtunut. Jo kohta valtiopäiväin loputtua suomalaisen puolueen pääkaupunkilaisessa äänenkannattajassa, U. S:ssa, oli luettavana mitä katkerampia herjaus-kirjoituksia heitä vastaan ja niitä yhä näkyy jatkuvan. Kuinka on tämä ymmärrettävä? Ei mitään perusteellista eikä asiallista syytä ole Uusi Suometar kyennyt esiintuomaan. On vaan ladellut koko joukon loukkaavia soimauksia, jotka tarkoittavat heidän persoonallista halventamistaan. Tämmöinen menettely ansaitsee suurinta moitetta, niinkuin se myöskin jokaisessa ajattelevassa ja tunnokkaassa ihmisessä herättää syvää inhoa. Päällekirjoituksena U. S:n viimeisessä kirjoituksessa on: ”Kuinka mielipiteitä tehdään.” Siihen tahdomme muistuttaa: mielipiteitä ei enää tehdä, sillä ne ovat tehdyt maaseudulla viime valtiopäiväin aikaan. Todistuksia siihen on julkisesti tuotu esiin useammassa maaseutulehdessä. Eikä ole suomalainen luonne niin häilyvää, että mielipiteitä vaihdeltaisiin joka tuulen mukaan. On myöskin suomalaisella yleisöllä jo sen verran itsenäisen tajunnan kykyä, että se tietää kohdalleen arvostella senlaiset herjaukset, joilla U. S. koettaa nuoria, eteviä miehiä epäluulon alaisiksi saattaa. Ei maaseudulla olla niinkään ”nokasta vedettäviä,” kuin U. S. näkyy luulevan.

Uuden suomalaisen sanomalehden syntymistä tuntuu U. Suometar pelkäävän. Mutta mitä vaarallista siinä? Toimitetaanhan pääkaupungissa kolmea ruotsinkielistä päivälehteä, kaikki paljon suuremmat kooltaan kuin Uusi Suometar, joka on ainoa suomenkielinen. Eikö siis U. S. pitäisi iloita päinvastoin, että suomalaisen puolueen elinvoimat näin kasvavat? Jos tämän uuden lehden kanta tulee olemaan vapaamielinen, sitä ilolla nuorempi sukupolvi tervehtii, sillä vanhojen fennomaanein jäykkä konservatismi on ollut sille tukehduttamana ikeenä, joka onkin painanut alas kaiken vireämmän henkisen elämän alun suomalaisella puolella, ja ollut siis paljon tukalampana vastuksena kuin ikänä ruotsimielisten kylmä välinpitämättömyys.

Syrjäinen.

Lähde: Tapio 23.6.1886.