Siirry sisältöön

Mitä sivistys on?

Wikiaineistosta
Mitä sivistys on?
(Folkbladet.)
Kirjoittanut anonyymi


On tuhansia, jotka luulevat olevansa sivistyneitä kun käyvät siistissä vaatteissa, osaavat käyttäytyä seuroissa, tietävät tanssin temput, viskelevät ympärilleen muukalaisia sanoja ja koreilevat noukkimillaan tieteellisillä vähäpätöisyyksillä.

Nuoret naiset luulevat itsensä sivistyneiksi, kun osaavat lörpötellä vähän ranskankieltä, kurikoida pianoa ja laverrella uusimmista romaaneista. Ja jos he sen lisäksi vielä käyvät konserteissa ja näennäisesti harrastavat sävelten taidetta, niin siinä on muka pettämätön merkki oikeen klassillisesta sivistyksestä.

Ompa vielä miehiä, jotka eivät kuulu puolioppineiden eikä loruilijain joukkoon, joilla on syvät oleiset tiedot, vaan jotka kumminkin ovat vielä kaukana todellisesta sivistyksestä.

Meidän päivinämme ei täydellä syyllä sovi valittaa, ettei valistusta, järkivoimaa kehitettäisi. Järki kehitetään vaan tunteet jäävät tyhjiksi; tiedot, opetus hoidetaan hyvin; vaan kasvatus jää takapajulle. Maallista hoitoa, ulkonaista sievyyttä annetaan, vaan siveellisen voiman kehitys lyödään laimin.

Ja kumminkin on todellinen sivistys sielun voimissa: ymmärryksen, luonteen, tahdon kehittämisessä.

Yksipuolinen järki-valistus, ilman sydämmen siveyttä, luopi liukkaita, hyvin harjoitettuja olentoja, vaan ei suinkaan jaloja kansalaisia. Ja siveellisyys riippuu pää-asiallisesti siitä tahdon voimasta, joka voi toteuttaa sen hyvän, minkä järki oikeaksi osoittaa.

Ilman uskontoa, todellista uskontoa, joka käsittää, kehittää ja jalostuttaa kaikki sielun voimat, ei mikään kasvatus, yksityinen eikä valtion, saata oikeen menestyä.

Sivistyksen täytyy tulla sydämmeen, tunteesen, ja valloittaa sekä hänen järkensä että luonteensa, se on koko ihmisen luonnon. Sivistyksen pitää samalla aikaa puhdistaa ja jalostuttaa sekä meidän tietovoimamme että tahdon ja tunteiden voimat.

Se valistus ja oppi, joka on itselleen omistanut ”sivistyksen” nimen, jättää sydämmen kylmäksi, eikä vapauta tahtoa halpamaisten himojen orjuudesta.

Todellinen sivistys sitä vastoin, joka perustuu uskontoon, elävään Jumalan tuntemiseen, kohottaa ja kirkastaa koko ihmisen ja antaa hänelle sielunjalouden joka ilmaantua jokaisessa sanassa, jokaisessa liikkeessä ja voittaa kunnioitusta.

Olkea, perinpohjainen sydämmen sivistys on niin erilainen, verrattuna maalilla liistaroituun tyhjyyteen, kuin raitis kukoistava ruusu on mätänevään lokalätäkköön verraten, vaikkapa lätäkön pinta loistaisi kuinka monivärisenä tahansa.

Siveys ei ole kaikkien avujen summa. Se ei synny järjessä, päässä, se syntyy tunteessa, sydämmessä. Se ei huikaise ulkonaisella loistollaan, vaan se voittaa toisten ihmisten sydämmet olennon puhtaudella ja luonnon rehellisyydellä.

Nykyajan kasvatuksen talvi-tarhasta lähtee moniryysyisiä nukkeja, koreilevia keikkareita, kylmiä, selviä päitä, hyvin lukua laskevia itsekkäitä ja monta viekastelijaa vaan hyvin vähän todellisesti sivistyneitä ihmisiä.

Merkillistä on että samalla kun korkein äänin huudetaan ja vaaditaan ”kansansivistystä”, niin samalla vaaditaan tätä ”kansan-sivistystä” ainoastaan kansan alemmille kerroksille, päiväläisille, toppareille, talollisille, ikäänkuin olisi itseselvää että muut kansaluokat jo omat kyllin sivistyneitä, taikka kuni he eivät kuuluisikaan kansaan.

Ja kumminkin on kansan alempien kerroksien siveellinen tila ainoastaan heijastus onnellisempien luokkien elämästä. Erotus on aivan pintapuolinen. Toisella puolen ehkä raaempi, karkeampi ja toisella hienoksi silattu, vaan kumminkin sama!

Ja miten usein eikö ”tärkätty rinta”, hieno palttina ja loistava puku peitä paljon suurempaa raakuutta kuin koskaan sarkatakkia. Sivistys ei riipu silauksesta, muodoista, ja käytöstavasta, – sydän sen tekee.


Lähde: Oulun Lehti 27.10.1886.