Mit oomme?
| Mit oomme? Kirjoittanut Mikko Uotinen |
- Me oommeko luotuna kerskumaan,
- sanaratsuilla ratsastamaan –?
- Tuot usein aattelen –
- ja tuntuu siltä,
- kuin sanasankareita oltais vaan.
- Me kerskumme kuin ”paratiisi”
- tää Suomi oisi
- ja enkel laulut ympärillä
- aina soisi.
- ”Sivistys” meillä on niin korkeaa,
- me käymme eellä muiden kansain,
- ”ensimmäisnä” –
- ja kuitenkin vaan loan lika-aallot
- tää ”sivistys” on voinut nostattaa.
- Ei sivistyksen siementäkään meillä
- ja tuskin maata, johon kylväs sen.
- Jokainen päivä likaista vaan kertoo
- ja kauhuntöitä, unta, hekumaa,
- yön kylmä rautarengas vielä
- puristaa orjanansa pohjolaa.
- On meillä ”tiedon” miestä,
- seppää ”taitavaa”,
- ne usein lainahöyhenet on vaan
- ja katin kultaa, löytö kunniaa.
- On meillä ”soittajia” kanteleen
- ja ”Suomen laulu” yli maiden raikaa,
- mut orpona on sentään oma kieli,
- omilla tantereillaan kulkurina käypi,
- kuin mieron lapsi.
- Me oomme ”katajaista” kansaa
- ja heinäkään ei notkeammin taivu
- kuin ”katajaiset” täällä taipui,
- kun idän taivas kerran salamoi.
- Ken paremp’ on, me siitä kiisteltiin
- ja sitte väsyksissä – nukuttiin.
- Me oomme ”pientä”, ”köyhää” kansaa
- mut kuitenkin me voimme vuodet
- veljesliitoihimme käyttää,
- ja pirstoa ja rikki kaiken lyödä,
- vaik’ joka korsi meil’ ois tarvis,
- päästäksemme tuuman edes eteenpäin.
- Sananko sankareiksi meidät
- on luotu vaan,
- narreina tyhjyyttämme
- kerskumaan –?
- Ei, ei sentään,
- aik’ on meidänkin jo nousta
- ja nousta että nousuksi se nähtään!
- Pois sanahelkkyily ja itserakas
- kersku laulu.
- Nyt työhön, totiseen ja suureen,
- nyt yöstä päivään,
- viel’ elää meissä pohjan kirkas henki.
- Ei kerskumaan,
- vaan teoin laulamaan
- on Suomi luotu tänne mailmaan --!
Lähde: Uotinen, Mikko 1907: Kevätvirroilta: runoja. Kustannusyhtiö Osmo, Helsinki.