Mooses Mömmö
Ulkoasu
Mooses Mömmö. Kirjoittanut Eero Eerola |
- Mies mahtavin kylillä Kyyrysmaan
- on kanttori Mooses Mömmö,
- hän mestari, kylien kaunistus,
- pitopaikkojen kunnia-kömmö.
- Kaks kämmenen levyä neljättä
- on mittansa miehevä, suuri,
- ja vyötärömittoja ottaissaan
- kiers’ räätäli kirmassa juuri.
- Kaks karvaa harmaata leuassaan,
- mut päälaki paljas kiilsi,
- hän istui, pöytien kaunistus,
- palan parhaan paistista viilsi.
- Jo mulkasi, sanan lennätti, kas,
- ja virtehen visusti laukes,
- ja suureen saarnan saivarteluun
- taas itkevä suunsa aukes.
- Näet Mooses Mömmö, se pitojen mies,
- piti puhetta lakkaamatonta,
- kun kaks tahi kolme kokohon sai,
- jo keksi hän neuvoa monta.
- Hän lähetysasiat ajaa tais,
- kalanpyynnin ja pyytäjät muisti,
- hän sonni- ja raittiusseurat tuns,
- ties kaupat, kuinka ne luisti.
- Hän suuri on tuomari taiteiden
- ja tietehen vaa’at tietää,
- hän nuuskivi, tarkoin punnitsee,
- mitä kansalle antaa sietää.
- Mies mahtavin kylillä Kyyrysmaan
- on Mooses Mömmö, se riski,
- ja riski on mammakin Mömmöllä,
- ja riski on Mömmön piski.
Lähde: Eerola, Eero 1916: Lauluja ja runoja. Arvi A. Karisto, Hämeenlinna.