Morkkaajilleni

Morkkaajilleni. Kirjoittanut Eetu Salin

Pikkuhyveitänsä huolin hoidellen

Käy nollat kimppuuni, kun tapaa ilkun, poljen.

Hyverääsyjänsä kerskuin näytellen

He moittii mua, kun teitänsä en kulje.

Mutt’ pyhyysharsonsa vain paikoin peittää konnan

Sen takaa rietassielu kuultaa, irvii piru.

Apina naamioittu säyseinkin, vaikk’ häntää vailla;

Ihmisiä harvassa on perin näillä mailla.

Mä nautasivistystä ylenkatson, nauran

Ja säädelmiä ilkun pässien;

Puhtaampi moraalini silti on kuin lauman,

Vaikk’ joskus tallustelen teillä nassujen,

Siveysnormit venyy, vaihtuu, muuttuu,

Raisut sielut kaiteet särkee, suuttuu.

Moraali nunnain, munkkien lauluna laumaa varten

On suissa suruttarien, ei konsaan onnetarten.

Lähde: Salin, Eetu 1909: Tyrmässä. I. Osuuskunta Kehitys r. l., Pori.