Morsiaimelle
| Morsiaimelle. Kirjoittanut Olli Wuorinen |
- Oi taivas, joka joskus Onnetarten
- Suot käydä asunnoilla ihmisten!
- Oi morsiain – kas sinuapa varten
- Ne tänn’ on tulleet siivin liitäen!
- Ne povessas nyt varmaan lymyilee,
- Sen – vuoksi kasvos, huules hymyilee!
- Ja sielun sulo-akkunoihin, silmiin,
- Ne juhlallista ihanuutta luo,
- Myös poskein ruusut vienosti tuo ilmiin,
- Ett’ sydän onnenpisaroita juo;
- Ja hyväin henkein seura riemukas
- Kai kilvan tanssii myrtti-kruunussas.
- Kuin kedon kukka nuori ootpa vainen,
- Mi verhostansa vasta puhkeuu,
- Mut lause kuuluu kolkko, oudonlainen:
- Pois ruoho kuivuu, kukka lakastuu!
- Hymyten kukka suukkons’ aukaisee,
- Mut myrskyt joutuu, ne sen raukaisee.
- Sun laitas sentään onpi toista aivan;
- Sä säilyttää voit, mit’ ei kukka voi,
- Sä säilyttää voit lempes – lahja taivaan,
- Jok’ elon syksylläkin vihannoi;
- Kun rinnan täyttää lempi, rakkaus,
- Ain’ onnellakin siell’ on asumus.
- Siis lemmenkukka alat’ tuoksuvaisna
- Sun sydämessäs onnen tuottakoon!
- Ja Herran armolähteet uhkuvaisna
- Ne virvoitusta kyllin vuotakoon!
- On täytettäväs ”vaimon kutsumus”,
- Ja siihen sulle Herran siunaus!
Lähde: Wuorinen, Olli 1875: Sepitelmiä: runon-kokeita. Jyväskylä.