Mua varten mitään ei

Mua varten mitään ei. Kirjoittanut Irene Mendelin

Muinen kun sa luonain istuit,

herkin vieri illan hetket,

saapui huomaamatta yö

pohdittaissa ongelmoita,

mietittäissä mihin viepi

ihmiselo, ihmistyö.

Tunsin, sieluni se kasvoi

sieluasi koskettaissa,

elon mulle aateloit.

Mitä teit ja mitä tahdoit,

hyvyys, kauneus sen leimas,

aatteet ylhät myötäs toit.

Nyt on hiljaa ympärilläin,

tuoni kun vei sinut multa

samalla se kaikki vei.

Mailm’ on täynnä työtä, tointa,

toiveita ja unelmoita –

mua varten mitään ei.

Lähde: Mendelin, Irene 1915: Lehtisiä koivikosta. K. J. Gummerus Osakeyhtiö, Jyväskylä.