Muille kasvakoon

Wikiaineistosta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Muille kasvakoon.

Kirjoittanut Irene Mendelin


Löysin onnenapilaan,
mut sen heitän kasvamaan –
muille kasvakoon!
Tulee ehkä neitonen
toivehia säteillen,
löytää sen ja ihastuu:
saapuneensa uneksuu
kullan kartanoon.
Löysin onnenapilaan,
mut sen heitän kasvamaan –
muille kasvakoon!
Tulee ehkä poikanen,
mieli kauas kaihoten,
löytää sen ja riemastuu:
saapuneensa uneksuu
maineen kartanoon.
Löysin onnenapilaan,
mut sen heitän kasvamaan –
muille kasvakoon!
Tulee ehkä mieron mies,
joll’ on kylmä kotilies,
löytää sen ja ilostuu:
saapuneensa uneksuu
rauhan kartanoon.
Löysin onnenapilaan,
mut sen heitän kasvamaan –
muille kasvakoon!
Hurmaavan on ihanaa
kaikki aina kauempaa,
siksipä ma konsaan en
mieli päästä perillen
onnen kartanoon.


Lähde: Mendelin, Irene 1915: Lehtisiä koivikosta. K. J. Gummerus Osakeyhtiö, Jyväskylä.