Muiskun toivo

Wikiaineistosta
Muiskun toivo.
(Ur Runebergs ”Idyll och Epigramm.”)
Kirjoittanut Johan Ludvig Runeberg


Kerran lähtehellä miettien kun istuin,
Kuulin muiskun huulillani hiljan
Toisellensa näin suhahtavan somasti:
”Kas, jo tuolla tänne asteleepi
Tyttö, kohta taidan kyllä olla
Miepä kohtavilla huulillansa:
Milma kantelee se kaiken päivän,
Eikä henno marjan maistaella,
Marjan neste milina huuhteleisi,
Eikä henno lähtehestä juoda,
Astiansa milma muuteleisi,
Eikä lemmestäänkä lausuella,
Lause huuliltansa milma veisi.

A. Oksanen.


Lähde: Saima 26.06.1845.