Muiskun toivo

Wikiaineistosta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Muiskun toivo.
(Ur Runebergs ”Idyll och Epigramm.”)
Kirjoittanut Johan Ludvig Runeberg


Kerran lähtehellä miettien kun istuin,
Kuulin muiskun huulillani hiljan
Toisellensa näin suhahtavan somasti:
”Kas, jo tuolla tänne asteleepi
Tyttö, kohta taidan kyllä olla
Miepä kohtavilla huulillansa:
Milma kantelee se kaiken päivän,
Eikä henno marjan maistaella,
Marjan neste milina huuhteleisi,
Eikä henno lähtehestä juoda,
Astiansa milma muuteleisi,
Eikä lemmestäänkä lausuella,
Lause huuliltansa milma veisi.

A. Oksanen.


Lähde: Saima 26.06.1845.