Muista, rajaseutu

Wikiaineistosta
Muista, rajaseutu

Kirjoittanut Emil Virtanen


Rajaseutu.
Suot ja metsän peitti paksu hanki.
Pakkaspyry ryntää yli rajan...
– Kerran, korpi, olit vainovanki.
Kerro vaiheistasi vanhan ajan.
»Miksi? Miksi?
Muistot raskaat nuo
parempi on mielestä jo heittää.
Ammoinhan jo kuivui kyynelvuo.
Paksu sammal salohaudat peittää».
Metsä kohahtaa kuin ravistaisi
pahaa painajaista rinnoiltaan,
huojuu hiljaa niinkuin raukeaisi
unen valtaan valkovaipassaan.
Silloin taajain lumilehväin takaa
syöksyy suksijoukon uljas jana.
Tiukka vauhti, katse valpas, vakaa,
komennossa terästä on sana.
Pyry päälle hyökkää vimmatummin.
Talvi-fanfaariaan tuuli soittaa.
Ilta leikkii hämyharsoin tummin,
hyiseen vierasmajaan viekoitella koittaa.
Suksijana liukuu eteenpäin.
Viel ei tullut lauhan levon hetki!
Esimerkkinä on hiihtäjäin
kuulun Suksijoukon sankarretki.
Hirvi-uros katsoo ihmeissään;
sarvillansa miltei pilvet tapaa.
Metsämies nyt voisi pyssystään
surmanluodin syöstä liki lapaa...
Kontiokin talvihorteessaan
nostaa kuonoaan ja tuhnii vihaa.
Hukka ulvoo – pedon vaistollaan
vainuaa se ihmisverta, lihaa.
Ennen pedot riehui raadellen
karjaa, ihmisiä ylenmäärin.
Sutta julkeammin valkoinen
peto verta kahlas ruskein säärin.
Rajan taakse lyötiin peto tuo;
siellä ulvoo, kuolonarpaa heittää...
Meillä uutta kertoo korpi, suo;
onnen ilmapiiri maamme peittää.

1935


Lähde: Rakettu on raudalla, tulesta on tuotu: Neuvosto-Karjalan suomenkielistä runoutta vuosilta 1917–1940. 1976. Kokoelman laatineet ja toimittaneet T. Summanen ja A. Mishin. Karjala-kustantamo, Petroskoi.