Muista, rajaseutu

Muista, rajaseutu Kirjoittanut Emil Virtanen

Rajaseutu.

Suot ja metsän peitti paksu hanki.

Pakkaspyry ryntää yli rajan...

– Kerran, korpi, olit vainovanki.

Kerro vaiheistasi vanhan ajan.

»Miksi? Miksi?

Muistot raskaat nuo

parempi on mielestä jo heittää.

Ammoinhan jo kuivui kyynelvuo.

Paksu sammal salohaudat peittää».

Metsä kohahtaa kuin ravistaisi

pahaa painajaista rinnoiltaan,

huojuu hiljaa niinkuin raukeaisi

unen valtaan valkovaipassaan.

Silloin taajain lumilehväin takaa

syöksyy suksijoukon uljas jana.

Tiukka vauhti, katse valpas, vakaa,

komennossa terästä on sana.

Pyry päälle hyökkää vimmatummin.

Talvi-fanfaariaan tuuli soittaa.

Ilta leikkii hämyharsoin tummin,

hyiseen vierasmajaan viekoitella koittaa.

Suksijana liukuu eteenpäin.

Viel ei tullut lauhan levon hetki!

Esimerkkinä on hiihtäjäin

kuulun Suksijoukon sankarretki.

Hirvi-uros katsoo ihmeissään;

sarvillansa miltei pilvet tapaa.

Metsämies nyt voisi pyssystään

surmanluodin syöstä liki lapaa...

Kontiokin talvihorteessaan

nostaa kuonoaan ja tuhnii vihaa.

Hukka ulvoo – pedon vaistollaan

vainuaa se ihmisverta, lihaa.

Ennen pedot riehui raadellen

karjaa, ihmisiä ylenmäärin.

Sutta julkeammin valkoinen

peto verta kahlas ruskein säärin.

Rajan taakse lyötiin peto tuo;

siellä ulvoo, kuolonarpaa heittää...

Meillä uutta kertoo korpi, suo;

onnen ilmapiiri maamme peittää.

1935

Lähde: Rakettu on raudalla, tulesta on tuotu: Neuvosto-Karjalan suomenkielistä runoutta vuosilta 1917–1940. 1976. Kokoelman laatineet ja toimittaneet T. Summanen ja A. Mishin. Karjala-kustantamo, Petroskoi.