Muistelmia Kesästä

Wikiaineistosta
Muistelmia Kesästä.
(Muualta).
Kirjoittanut Frans Pietari Kemelli


Tuolla mieleni menevi,
Ajatukseni asuvi
Ajossa alenehissa,
Päivissä paenneessa,
Tuolla muisto matelevi,
Tuuvitaksen tunto mulla
Kesä päivissä koreissa,
Suvi öissä sulosissa
Pohjan kesien keralla.
Aina muistossa asuvat,
Aina mielessä minulla
Armiaat, ihanat illat,
Joina lepäsin lehoissa,
Kulekselin katveissa,
Kuulin kuinka leivot laulo,
Kuinka kukkuvat käköset.
Aina mielessä minulla
Suvi-huomenet suloset,
Joina aurinko ihana
Kulta kasvonsa korotti,
Yli metsien mäillä
Palo kullassa punanen,
Salmet kullalta kumotti,
Läikky lainehet ilosta,
Tuhat lintua lehossa
Unen helmasta heräsi,
Lentelivät ilman alla
Virittäen riemu virttä
Koittaessa päivä kultan,
Päivän uuen alkaessa.
Teissä mieleni menevi,
Teitä hakevi haluni
Laksot laulu parvinenna
Keot kaunihit, vihannat,
Joilla kukkaset koreat
Lemun lempeän levitti,
Perhonen puna pukunen,
Riemuhunsa rauenneena,
Lepäsi kukan lehellä,
Sima-siipi mehiläinen
Imi huulin hunajata
Kukan kultasen kupista.
Teitä hakevi haluni
Mäet, joilla mesi-marja,
Punaposki puolukkainen
Luona sirkan laulavaisen
Nuorukaista noukkimaan
Haasteli, ilo-halulla.
Teitä mieli muistelevi,
Harrastelevi haluni
Joki-virrat vilisevät,
Järvi syvyet siniset,
Joissa taivas tähtinensä
Kirkkautensa kuvasi,
Joissa kultaset kalaset
Ilotsivat auringossa,
Tuuli purtta tuuvitteli,
Alto lykkäsi alusta;
Teitä hetteet heliät,
Lähtelöiset riemu-rannat,
Joissa kukka kulta-silmä
Nuoren kuvansa näkevi,
Ruusu lempeä levossa,
Rannollanne rauhasilla
Ilo aikoja asuva,
Joka aamu, aurinkoisen
Sulhasensa sivellessä,
Itkevi ilo vesiä.

[Frans Pietari] K[eme]–lli.


Lähde: Oulun Viikko-Sanomia 20.3.1841.