Muisto (Kaatra)
| Muisto. Kirjoittanut Kössi Kaatra |
- On muistoja, joit’ ei aika
- ja vuodet viedä ei voi.
- On muistoja, joiden taika
- on, että ne aina soi.
- On muistoja kalman kauhun
- ja muistoja murheiden,
- on tyynen ja myrskyn pauhun
- ja lemmen ja lapsuuden.
- Yks muisto on kylmä ja jäinen
- yks kevättä kuiskailee,
- yks muisto on syksysäinen,
- yks päivänä hymyilee.
- Ja vaikka ne hetkeks heittää
- ja jättävät ihmisen,
- niin kohta ne taasen peittää
- utuvaipoin verhoten sen.
- Sulo-muisto on myöskin mulla
- on muisto, mi haihdu ei.
- – Sanos tyttöni, onko se sulla
- vai joko sen vuodet vei?
- Se on muisto, mi synkän hetken
- ihan taivahan riemuks luo.
- On muisto, jok’ aatosretken
- sinitaivaan siintohon tuo.
- Ja vaikka se joskus kantaa
- mun tuskihin Tuonen maan,
- niin riemuja myöskin se antaa,
- Jumal-onnen siltä mä saan.
- Ja rakas se mulle on siksi!
- Yli yön sekä murheiden
- se on kuni päivyt. Miksi,
- kuin unhoittaisin mä sen?
Lähde: Lindström, Kössi 1904: Elämästä: runoja. Tampere.