Muisto Suomesta

Muisto Suomesta Kirjoittanut Einari Leino

Siellä kolkkoina kummut häämöittää,

joilla riehuivat lahtarit Suomen,

kun avulla mustien Saksanmaan

sai Suomelle lahtarihuomen.

Joka puu siellä kauhuista kertoilee,

joka kumpu se kuolosta haastaa;

yhä vieläkin, vieläkin nähdä voi,

miten lahtarit uhreja raastaa.

Ne tutkineet syytä ei, tuominneet,

ne vain murhasi luotien tuiskuin,

pojat – luokkamme parhaat, ne vankeina löi,

sorakuoppihin maksimiruiskuin.

Ne ei naisiakaan säästäneet, ei –

vaan ilkkuivat murhein työssä.

Tasarinnan kaatuivat naisemme niin,

tahi nääntyivät vankilain yössä.

Verikasteessa kumous kuollut ei,

vaikka taisivat lahtarit luulla.

Sorakuoppien yöstäkin selvään voi

yhä huutoja kostosta kuulla.

Punakaartien taas rivit rautaiset

ovat valmiit, kun soi sotatorvet,

punalippua hurmeista eespäin vie

kylät, kaupungit taajat ja korvet.

1930

Lähde: Rakettu on raudalla, tulesta on tuotu: Neuvosto-Karjalan suomenkielistä runoutta vuosilta 1917–1940. 1976. Kokoelman laatineet ja toimittaneet T. Summanen ja A. Mishin. Karjala-kustantamo, Petroskoi.