Muisto värsyt Arvidsson’ille
| Muisto värsyt Arvidsson’ille. *) Kirjoittanut anonyymi |
- Nyt alan tässä laulamaan
- Ja huokaan murheissa,
- Kuin olen kuulla saanut taas :,:
- Suruisen sanoman.
- Siitä se meillä suuri huol’
- Ja raskas mieli on,
- Kuin täältä äsken pojes kuol’:,:
- Jaloinen A r v i d s s o n !
- Hän oli Suomen sankarmies
- Totuuden puolella,
- Ja siitä, ehkä kempä ties :,:
- Kohdeltiin juonilla.
- Hän puhui Suomen puolesta,
- Olj aivan rohkea;
- Vaan itä-tuuli ankara :,:
- Pois nyrväis maastansa.
- Nyt hän on kuollut, ruumiinsa
- Lepäävi rauhassa;
- Vaan hänen vaivans’, tuskansa :,:
- Palkitaan taivaassa.
- Kyyneleet, ah mun silmistä
- Alati vuotavat,
- Olkohon haudans’ pääliä vain :,:
- Ne mullat keveät!
*) Tämä laulu on saatu kansan suusta Laukaan pitäjässä heti sen perästä kun Arvidsson’in kuolemasta tuli sanoma näille maille 1858. Vainaja oli Suomessa syntynyt Laukaan kirkkoherran poika, hän palveli kuninkaallisen kirjaston-hoitajana Ruotsissa.
Lähde: Tapion Lisälehti 3.12.1870.