Muistoja matkalta Amerikaan/1
| Muistoja matkalta Amerikaan Kirjoittanut Anonyymi |
Muistoja matkalta Amerikaan/2 |
| Lähde: Pohjois-Suomi, 4.6.1881, nro 44, s. 2–3. Artikkelin verkkoversio. |
Ei ottane pahaksi kunn. P. S:n lukiat, jos kertoelen lyhykäisesti ja puuttuvaisesti, senjälkeen kuin oppimaton kirjailiataitoni myöden-antaa, muutamia havannoita matkaltani tänne. Taitavalle kirjailialle siitä olisi paljonkin kauniita kertoelmia, joita kaikkia minä en kykene kiiruisen kulkuni ja kielen taitamattomuuteni tähen kertomaan; kuitenki annan, mitä kykenen, pieniä havannoitani yksinkertaisessa muodossa, toivoen olevan kunn. lukioille joksikin ajanvietoksi.
Toukokuun 30 p. 1880 lähdin rakkaasta kotikylästäni P:n kirkolta, jossa olin syntynyt talonpoikaisista vanhemmista. Kovain kohtausten kautta olin vihdoin joutunut torppaan; ja isäni kuoltua jouduin vie[l]äkin[huom. 1] epäilyttävämmälle kannalle toimeentuloni puolesta, ettei ollut muuta tarjona, kuin kirvesvarresta henkeni elättäminen. Se oli paras syy tähän seuraavaan matkaani, vaan olihan myös hiukka halua tulla tunteen länsimailmankin kehutuita oloja. Ilma oli varsin kirkas ja toukoja tehtiin paraaltaan, kun ainoa alaikäinen velimieheni kumppalina lähin jalkamarssia Oulua kohti, josta oli aikomukseni alkaa merimatka. Rahaa oli vähän taskussani, mutta kapineita ei ollenkaan, joten saatin matkani alkaa marssimalla. Sinä päivänä marsimme muutamia penikulmia toiseen pitäjääseen, jossa oli isäni veli asentoa, jonka tykönä olin pari päivää, kohaten monia tuttavia. Tämä oli ensi askel sille suunnattoman pitkälle matkalle, joka oli edessäni, ja se taival kului tietämättäni, houraillen monia menneitä aikoja ja muistoja, sillä sydämmeni oli vähän liikutettu, erotessani kaipaavaisesta äitistäni ja monesta muusta arvoisasta tuttavasta ja lapsuuden leikkiveikosta. Setäni tyköä lähdin parin päivän päästä, saatuani ensimmäisen toverin mainittua länsimailmaa kohden vaeltamaan, ja otimme kyytihevosen, jonka kunn. tuttava antoi varsin halvasta maksusta. Sillä pääsimmekin varsin pian Oulun kaupunkiin juuri samana iltana, vaikka matka oli lähes 7 penik. Asunnon otimme erään tuttavani E. L:n luona, jossa tulin viipymään lähes viikon päivät huonon laivojen kulun tähden. Oulusta ei ole mitään merkillistä kerrottavaa, koska useampi P. S:n lukia sen tuntenee paremmin eli ainakin yhtä paljo kuin minäkin, ja itse kohdalleni myös ei tapahtunut mitään muuta muistettavaa, kun se että tässä tuli ero veljestäni, joka oli seurannut minua tähän saakka vaan nyt palasi takasin, toivoen minä hänelle ja hän minulle onnellista menestystä.
Kesäkuun 10 p. lähdimme Oulun rannasta, saaden monta muuta matkatoveria samalle matkalle, pienellä höyryaluksella nimellä ”Vellamo”, sillä isompia suoraan Ruotsiin meneviä laivoja ei ollut saatavana. Matkamme suunta tuli Tornioon ja sinne saavuimme samana iltana, käyden monessa kohden maissa, jossa oli kymmeniä sahoja ja pieni Kemin kaupunki, josta saattaa mailman päivinä vielä tulla sievä kylä. Torniossa emme käyneet maalla, sillä oli liian hiljainen ilta, ja sen yön vietimme laivassa ja nukuimme varsin rauhallisesti. Aamun tultua vei venhemies meidät suoraan Haaparannan möljälle, saatuaan muutamia pennejä mieheltä. Tornio on nätti kylä, melkein sievästi virtavaan Torniojoen saarella, ainoasti Ruotsin puolelta on manteressa hienolla kannakkeella yhdistetty. Samoin on Haaparanta, pieni, sievillä rakennuksilla järjestetty kaupunki. — Haaparannalta menimme samana päivänä muutaman peninkulman pienellä höyryllä n. k. ”Salmelle”, joka on isompain alusten lastauspaikka. Siinä oli pohjoista kohti pistävä kaitainen lahti. Länsirannalla on höyrysaha ja lastimöljä; itärannalla myös laivamöljä ja tullihuoneet.
Tässä tulimme olemaan useoita päiviä, ja olimme asentoa tulli-asioitsian paraaltaan rakettavassa pykningissä, josta hän ei vaatinut mitään maksua. Vihdoin tuli höyrylaiva ”Luleå” Stockholmista ja lähti muutaman päivän levättyänsä takaisin Stockholmiin, aamulla 15 päiv. Nyt oli jo joukkomme kasvanut useoihin kymmeniin, osaksi Suomen puolelta, osaksi Ruotsin puolelta. Saattajia oli myös mahdottoman paljon, jotka monenkertaisilla onnentoivotuksilla heittivät ystäviänsa ja vanhemmat lapsiansa hyvästi, vuodattain kuumia kyyneleitä surunsa huojennukseksi matkaavaisten edestä. Nenäliinat heilui ja laiva alkoi nopeasti kiitää pitkin Ruotsin kolkkoa rantaa Stockholmia kohti. Maan laatu näytti aina Stockholmiin asti varsin raakalta, mustalta hohtavia vuoren kukkuloita toinen toisensa vieressä. Puutavarain myönti näytti olevan pää-elinkeino; sen todistaa ne lukemattomat höyrysahat ja satamat, joissa oli kymmeniä plankuilla ja palkeilla lastattavia laivoja. Samana päivänä kävimme ”Luulajan” kaupungissa, jossa viivyimme 4 tuntia ja saimme taasen lisää matkatovereita Ruotsalaisia koko-joukon. Luulajan kaupunki oli kooltaan noin Raahen kaupungin kokoinen sievällä paikalla. Samana iltana kävimme myös ”Piiteossa”; se on pieni ja kaitakatuinen kaupunki.
(Jatk.)
Lisätyt viitteet
- ↑ Lähteessä: viekäkin