Muistojen mailla

Muistojen mailla. Kirjoittanut Immi Hellén

Kuljen lapsuuteni kunnahilla,

muinaisilla leikkitanhuvilla.

Eilenkö ma täältä erkanin?

Vaiko ijäisyys jo kulki siitä,

vuosiako? – laskisinko niitä?

Vaivun mennehien muistoihin.

Tässä taatto kotisarkaa kuokki,

tuolla pääsky perhettänsä ruokki,

pirtti pieni viel’ on paikoillaan.

Täällä heinäpellon karhot kuivi,

tuolla liehui siskon sinihuivi.

Päivä kunnaille loi kultiaan.

Astun aatoksissa kotirantaan,

niinkuin ennen laine lipuu santaan.

Suhinoita kaislain kuuntelen.

Tässä veikon kaarnalaiva sousi.

Huokausko rinnastani nousi? –

Yksin matkaan mailla muistojen.

Tuonne muinen sammui illanrusko.

Mikä mielen valtaa? – kaipausko?

Rikas, rikas olen muistoissain.

Tuolla ennen äidin piukki pirta. –

Paljon ryöstät, vuotten vuolas virta,

et voi viedä, ahnas, aarteitain.

Istun kynnykselle tyhjän talon,

kuulen säveleitä saman salon,

joka muinen lauloi lapselleen.

Jään sen lumoissa ma unelmoimaan,

sieluhuni jää se sävel soimaan

auvoks yksinäisen taipaleen.

Lähde: Hellén, Immi 1930: Lasten runokirja: Suomen pojille ja tytöille omistettu. Valistus, Helsinki.