Muistojen muurit

Muistojen muurit Olavinlinnan 450-vuotisjuhlaan, 29. VII. 1925 Kirjoittanut Otto Manninen

Niin aikakaudet, vallat vaihtuu

kuin aaltojansa virta vie.

Pois kaikki heikko, halpa haihtuu;

mi sorru ei, se suurta lie.

Käy valtavammin vain se esiin,

kun unhon yöhön uppoo muu,

kuin tornit tumman virran vesiin

se korkeana kuvastuu.

Uutt’ elämää uus uhkuu aamu,

mut ylhäisenä, yksinään

tuo muinaisuuden muurihaamu

sen keskelt’ yhä nostaa pään.

Sen paadet haastaa sammalharmaat:

näin taatot sulle suojelleet,

laps Suomen, nää on rannat armaat.

Näät isäin työn. – Mit’ itse teet?

Mit’ itse teet, mi Suomen rantaa

ei raasta, mutta rakentaa,

mi turmat torjuu, turvan antaa,

mi korkealle kohoaa?

Kun vaihtuu vuosisatain sarjat,

mi muun vankka muisto jää

ja ilmi tuo kuin torninharjat:

Näin suurta mahtoi aika tää?

Näin uhmasi se vainon uhat,

näin nosti suojamuurit maan,

näin vapaan Suomen vuosituhat

saa koota kultatoukojaan;

näin kuvastella Suomen vesiin

ne kunniakkaat muurit voi,

ja Suomen kukkiviin ne kesiin

näin kauneutta kukkuroi.

Mit’ itse teet? Laill’ isäin vastaa:

vakaasti vartioitse maas,

laill’ isäin käytä muurilastaa,

rakenna, liitä paateen paas.

Ja valpas mieli, valmis miekka

työn vartiossa vanhallaan!

Ja kallio, ei hauras hiekka,

on kanta, jolle muurataan.

Rakenna, missä vainorajat

maan rintaa vielä ratkovat,

miss’ ahtaat, matalat on majat,

majoissa mielet matalat,

miss’ ontuu kahtahalle kansa,

ei käy kuin suora Suomen mies,

ja viettelevi viekas ansa

ja viehättävi vieraan ies.

Rakenna, ett’ ois ehyt kerta

ja terve, suuri Suomen maa,

ja kansa kaunis, maansa verta,

todeksi untes Suomi saa!

Saa armahaks se päivän alle,

kuin sielus silmihin se nous,

tee suurta, tähtää korkealle,

kuin kultanuoltaan Savon jous!

Rakenna, että muisto, maine

näin työsi kerran seppelöis,

ett’ ajan virran vinha laine

sen ylle koht’ ei umpeen lois,

vaan kauneuden holvikaan

sun asuinmaas ett’ aatelois,

suloinen että Suomen saari

kuin helmi Pohjan otsall’ ois.

31. VII. 1925.

Lähde: Manninen, O. 1925: Virrantyven. WSOY, Porvoo.