Muistojen tie

Muistojen tie Kirjoittanut Otto Manninen

Niin kauas hangille huhtikuun,

keväthuomenen hohteluun

niin päilyvät, säilyvät muistot vie,

niin siintävä sinne on tie.

Miten silloin säihkyivät aamunsäät!

Miten häikäisi hanget ja jäät!

Maat kylvi päärlyihin päivän koi,

ilo leivojen ilmoilla soi.

Loi katseen aamun rantoja päin

pari silmien siintäväin

niin kirkas, kuin niist’ olis kirpouneet

kaikk’ aamuiset kimmelteet,

kaikk’ ilmojen siintänyt ihanuus,

valonhehkuva hiilakkuus –

unet nuoret nous sitä siintoa päin

kevätleivoina helkähtäin.

Lähde: Manninen, O. 1951: Muistojen tie: valikoima jälkeenjääneitä runoja. Toimittanut ja selityksin varustanut Pentti Lyly. WSOY, Porvoo.