Muistutuksia maamiehen rikastumisesta

Wikiaineistosta
Muistutuksia Maamiehen rikastumisesta.

Kirjoittanut Kustaa Paturi


Muistutuksia Maamiehen rikastumisesta.


Sananlaskussa sanotaan: kyllä työ tekiänsä neuvoo; mutta ei se sanalasku kaikissa tekiöissä juuri hyvää kiitoksen siaa saa. Näyttää ettei "Talon isäntä Hämeessä" ole vielä työttä oikeen neuvotuksi tullut, koska Hämäläinen 13:ta N:ron kirjoituksessa "maamiehen rikastuminen" meille neuvoja antaissa näkyy olevan vielä itse vähän kokenut; kuitenkin mahtanee tuntea maamiehen työn raskauden ja olevan tarkat työ-laatu tuntemiset suuresta arvosta, niin suannee tehdä tarpeellisia muistutuksia vasta mainittuihin rikastumis-neuvoihin, työn neuvon jälkeen.
"Veden hapatuksesta kärsivä maa, joka sentähden antaa huonon ja vähän tulon"; ne paikat jotka ovat sammalettomia ja ohutmultaisia, rupeevat paljaan ojituksen kautta heinää kasvamaan ja jotkut paksumultaisemmatkin, missä on tilaisuutta joko päälitte virtaamalla eli valuttamalla tai nostamallakin vetyttää; mutta muut paksumultaisemmat ja sammalelliset paikat, vaikka ovat ojissa 10 – 15 vuotta, eivät rupee hyvää heinää kasvamaan vaan metsää; niissä on pinnan rikkominen tavalla tai toisella tarpeen.
Pensastunneita niittuja harvoin ja vähässä mitassa, aivan tärkiäin kiiruitten vuoksi, joutuu "mätäkuun kuluessa" parantamaan. Jos mätäkuun aika on sopiva juurien mätänemisen vuoksi – niin en muinakin vuoden aikoina semmoisia päiviä kuin etenki mätäkuun kuluessa on toinen kortteli taivaallisen kuun juoksua, esm. kuun-tasauspäivä, viimeiset ja ensimmäiset päivät kuussa. Rovioitten polttaminen. "sitte kuin syyssateet tulevat". Harvoin menestyy. Kuin maa on märkää sateesta, ei roviot pala. Jos on tulvaa, silloin palaa kytemällä mutta rovien alta ja maa kuopalle, jonka tähden monissa paikoissa on niitut pilalla ja odottaa mullalla tasoittamista. Paras rovioitten polttamisen aika on kevät ja keski suvi, jolloin maa ja etenki rovioitten alus on kylmäluontoinen, joka ei kyde. Syys puoleen maa on lämmin, jolloin maalla on erinomainen taipumus kyteä. Semmoisissa paikoissa, joissa maa on alituisesti tuore, sopii syyspuoleen rovioita polttaa.
"Mättäät tulevat tavallisesti" muustakin syystä, ei vaan "siitä että hevoiset ja elukat sotkevat". Niitä tulee lihavasta maasta pensasmaisesti kasvavasta korkiasta heinän sängestäkin. Monia semmoisia niittyja joko kaukaisuuden tai hallaisuuden tähden eli tuoreena pysymisen tarpeellisuudesta ei ole hyödyllinen viljellä ja veljelys-raatamisella mättäitä hävittää. Helpompi ja pikaisempi keino on semmoisissa tapauksissa, kastikaismättäät lyödä lapiolla eli kuokalla alipuolelta heinän-juurten erilleen ja ottaa lävestä niin paksulta multaa pois kuin mätät oli korkea yli maanpinnan ja panna mätäs siallensa ja sotkea kiinni. Naulamättäiden kanssa tehdään samalla tavalla eli parempi vielä jos on hyvää hienoa multaa ja pannaan mättäitten sialle ja kylvetään kastilaissiemeniä. Mättäät pannaan läjään ja kuin ovat mädäntyneet läytetään sonnaksi taikka jos kuoppia on niitulla, kuoppain täyteeksi eli ohutmultaisien paikkainhöysteeksi taikka kylvetään ja hajotetaan tuhka niitulle.
"Alopekurusruohoa" ei ole hyödyllinen viljellä pelloissa kuin erityisissä tapauksissa esm. jos tahdotaan usein niittää keskokasvoisena ja tuoreena syöttää taikka laitumena pitää. Kuivattuna ja täyteen kasvoonsa asti pidettynä on Alopekurusruoholla enempi huonoja kuin hyviä omaisuuksia: se on rievukasta ja joutumatointa niittää, pilaantuu eli mustuu pian sateesta ja vahvasta aamukasteestakin, eikä ole mielukasta luontokappalten syödä. Lyhyen suven takia ei Alopekurusruoholla ole Suomessa kahden niitoksen etua täydelliseen kasvoonsa, niinkuin niissä maailman osissa, lihavoissa maissa, joissa on pidempi suvi.
Ehkä tässä edellä on tehty muistutuksia – toivottava on "Talon isännän Hämeestä" ei sen vuoksi kyllämystyvän neuvoin antamiseen maamiehen rikastumis-keinosta. Voipi ne tulla monipuolisemmasti katsotuiksi ja täydellisemmästä laadusta. Alkuhan lienee ollutkin, niinkuin maanviljelyksen parannuskin Suomessa on vasta alulla; ajalle ehkä jotakin tulee – hyvällä halulla ja tahdolla saadaan paljon aikaan – jota "Talon isäntä Hämeessä" älköön puuttuko, tärkeimmän maamme elinkeinon maaviljelys toimessa. "Talon isäntä Hämeessä" näyttää harrastavan jotta maaviljelijät lähettäisi kirjallisia kysymyksiä selityksiä saadaksensa, se on suuressa arvossa. Jostakussa muussa elinkeinossa ei useemmin eikä useemmissä osissa opin selityksiä tarvitse kuin maaviljelyksessä: luonnon kasvi-aarre on suuri ja monen erihaarainen ja sikäli vaatii taitoa ja kykyä moninaisiin tiede- ja käytäntö-keinoin rikkautta käsitettäväksi.
Hämäläinen ilmoittaa julkasevansa "johdattavia kirjoituksia niistä asioista jotka likimmäisesti sattuvat maamieheen, toivoen että jokukin ehkä ottaa näitä neuvoja seurattavaksensa". Ei muuta kuin lupauksensa menestyköön!
Maamies.


Läde: Hämäläinen 29/4/1859